Sekalaista löpinää

Kävin iltapäivällä hammaslääkärissä ja selvisin siitä hengissä! Ei ollut taaskaan reikiä, onneksi! Olen 30 ja ½ vuotias ja olen selvinnyt kahdella paikkauksella. Hyvä minä! Hyvä minun purukalustoni! Hammaslääkäri oli sitä mieltä, ettei minun tarvi mennä seuraavaan tarkistukseen kuin vasta kahden vuoden kuluttua, kun minun suuni on aina niin hyvässä kunnossa. Mutta nyt joudun jännittämään heinäkuun lopulle sitä, kun silloin on aika suuhygienistille, joka poistaa hammaskiveä. Pelottaa!!

Ah ihanaa! Sain Canonin kamerani takaisin huollosta. Suljin oli jouduttu vaihtamaan. Toivottavasti kamera nyt sitten tästä eteenpäin pysyy kunnossa! Tuli niin orpo olo, kun ei päässyt räpsimään kunnollisia kuvia. Minä kun olen aina ollut innokas räpsijä, niin se on suorastaan elintärkeää, että on kunnon vehje sitä varten! Kyllä nyt sitten kelpaa kuvailla huomenna (tai kello on sitä mieltä, että tänään) NoMeansNo:ta! Olen niin innoissani tuosta keikasta!!

Muru palasi kotiin mamin luokse

NoMeansNo-The Valley Of The Blind:

Selkätatuointini on nyt uskoakseni valmis. Mistä sitä koskaan tietää, vaikka vielä jonain päivänä saisin päähäni, että laseroidaan kaikki pois ja sitten ottaisin jotain ihan muuta tilalle... No ei kai nyt sentään...Hieman entinen tatuointi näkyy yläselän ruusun kellertävistä osista läpi, mutta ei mielestäni mitenkään häiritsevästi. Eihän ruusut välttämättä ole luonnossakaan ihan tasaisen kauniin värisiä... Tässä nyt olisi kuvia salamalla ja ilman otettuna:

Kauan haaveilin koko selän kokoisesta tatuoinnista, mutta kuvittelin ettei minusta olisi semmoista ottamaan. Mutta näin tässä sitten kävi! Toivottavasti äitini ja tätini eivät tule tätä koskaan näkemään, heille tämä kuva olisi liikaa ja saattaisivat saada vaikka jonkun sairaskohtauksen. Minulle taas on tärkeää olla vähän rankemmalla kädellä tatuoitu. Haluan, että minussa yhdistyy kaksi eri puolta, sekä oikein viimeisen päälle neitimäinen että tällainen hieman "rajumpi".