Kamomilla

Täytyi saada jotain apua itsensä rauhoittamiseen, enkä keksinyt parempaa vaihtoehtoa kuin kamomillatee. Ostin kamomillateetä hiustenvärjäystä varten. Sekoittelen sitä välillä hennan sekaan, sillä toiveenani on saada mahdollisimman oranssit hiukset. En ole huomannut kamomillateen pahemmin auttavan hiustenvärjäilyssä, joten puolitäysi paketti teepusseja on jäänyt pyörimään kaapin perukoille. Nyt sitten keitin iltateetä itselleni. Hieman tuntuu olo rennommalta, mutta mahtaakohan uni kuitenkaan tulla tänä yönä...

Tällaista löytyy minulta

Käytän kamomillaa kasvoveden muodossa joka aamu. Olen kuullut, että sen pitäisi auttaa myös mustiin silmänalusiin. Ei ole kyllä siihen vaivaan ollut apua, sen verran pikimustat silmänaluseni ovat.

Ja tällainen puteli löytyy

Tuli sitten teetä litkiessä luettua yksi artikkeli kamomillasta. Vaikuttaisi aikasmoiselta superkasvilta! Täytyy varmaan ruveta juomaan kamomillateetä vähän useamminkin! Alla oleva teksti on kopioitu täältä: http://www.terveydenhoitouutiset.fi/thu0802/4.htm


Asiantuntijana professori Sinikka Piippo
Kamomilla torjuu tulehduksia ja rauhoittaa
 

Kamomilla on maailman myydyimpiä lääkekasveja. Sillä on erittäin laaja käyttöalue niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Se lievittää ruoansulatuselimistön vaivoja aikuisilla ja lapsilla. Kamomilla on myös lievä luonnollinen rauhoite, tehokas hengitystietulehdusrohto sekä hyvä apu mitä moninaisimpiin iho-ongelmiin. Jo muinaiset egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät kamomillaa kuumeeseen esimerkiksi malarian hoidossa. Kamomillaa käytettiin myös ns. naisten vaivoihin, sillä signatuuriopin mukaisesti ontto mykerö vastasi kohtua. Matricaria-nimi onkin johdettu sanasta matrix, joka tarkoittaa kohtua tai äitiä. Egyptiläiset kutsuivat kamomillaa auringon kasviksi ja käyttivät sitä sekä malarian hoitoon että uhrikasviksi jumalille. Dioscorideksen ja Plinius vanhemman mukaan kamomillalla voitiin lääkitä päänsärkyä, munuais- ja maksavaivoja sekä käärmeenpistoja. Lisäksi sillä voitiin lisätä virtsan eritystä ja helpottaa kuukautiskipuja. Galenos suositteli kasvia unettomuuteen. Euroopassa kamomillaa on viljelty ahkerasti luostareiden ja apteekkien puutarhoissa. Keskiajan puutarhurit uskoivat kasvin parantavan läheisyydessään kasvavat muut kasvit. Kansanlääkinnässä kamomillalla on hoidettu ruoansulatusvaivoja, kuukautiskipuja, munuaiskivitautia, sydänvaivoja, kuumetta ja reumaattisia kipuja. Aina 1700-luvulle asti kamomillaa, kuten muitakin kitkeriä aineita, suositeltiin ensi sijassa vatsavaivoihin ja halpana kiinapuun korvikkeena malariaan. Pohjois-Amerikassa kamomillalla edistettiin haavojen parantumista ja lääkittiin "naistenvaivoja". Eklektikot havaitsivat kamomillan tappavan tiettyjä bakteereja ja lyhentävän palovamman paranemisaikaa. Tulehduksia torjuva antibakteerinen ja antiviraalinen lääkekasvi Kamomillaa on tutkittu kliinisesti vain vähän. Sen tiedetään kuitenkin olevan antibakteerista ja antiviraalista. Eräiden brittitutkimusten mukaan se stimuloi immuunipuolustusta. Matrisiini, -bisabololi, bisabololoksidit A ja B sekä flavonoidit apigeniini ja luteoliini estävät tulehduksia ja lievittävät kipua. Kamomilla stimuloi immuunipuolustusta, mutta sen sisältämä atsuleeni ja enyynidisykloeetterit vähentävät histamiinireaktiota. On arveltu, että atsuleeni vaikuttaisi aivolisäke-kilpirauhasjärjestelmään, mikä puolestaan vapauttaa kortisonia. Kortisoni taas ehkäisee histamiinin tuotantoa. Verisuonia reunustavat solut erittävät sytokiineja, jotka aloittavat ja ylläpitävät tulehdusreaktioita. Apigeniini ilmeisesti estää jotakin osaa tästä sytokiniinien aktivoimasta reaktiosarjasta. Kamatsuleenin tulehdusta ehkäisevä vaikutus johtuu siitä, että se inhiboi leukotrieeni-B4:n muodostumista. Myös kumariinit ovat antibakteerisia ja antiviraalisia. Polysakkaridit on havaittu immunostimulanteiksi. Haavojen ja palovammojen parantaja Kamomilla edistää haavojen paranemista vähentämällä tulehdusta ja edistämällä kudosten granulaatiota ja uudistumista. Bisabololi vähentää UV-valon aiheuttamaa punoitusta ja nopeuttaa ihon paranemisaikaa palovammoissa. Luonnon bisabololi on havaittu synteettistä tehokkaammaksi palovammojen hoidossa. Kamomilla on antibakteerista ja antifungaalista. Se kuivattaa haavoja ja tehostaa ihon aineenvaihduntaa. Apigeniinilla on ulkoisesti käytettynä iholla syöpää ehkäisevää vaikutusta. Bisabololi suojaa ja parantaa ruoansulatuskanavan limapeitettä Kamomillan bisabololi ei vain estä mahahaavaa ja helpota oireita; se myös parantaa. Se suojelee ja korjaa ruoansulatuskanavan limapeitettä. Bisabololi vähentää pepsiinin proteolyyttistä vaikutusta ruoansulatuskanavassa. Kamomilla hidastaa ja säännöllistää suolen peristaltiikkaa, stimuloi ruoansulatusta, sapen eritystä ja haiman toimintaa. Se poistaa ilmavaivoja ja kouristuksia. Kamomilla regeneroi maksakudosta, sillä on antioksidanttivaikutusta ja se alentaa veren kolesterolia. Apigeniini rauhoittaa keskushermostoa sitoutumalla bentsodiatsepiinireseptoreihin. Mihin kamomilla auttaa?   Sisäisesti käytettynä kokonaisuutteena tai yrttiteenä Kamomillalla voi lievittää ruoansulatuskouristuksia, stressin aiheuttamia maha- ja pohjukaissuolen haavaumia, mahakatarria, ilmavaivoja, koliikkia (mm. ns. kolmen kuukauden koliikkia), ripulia ja ummetusta. Kamomillaa käytetään ylivirkeiden lasten rauhoittamiseen, aamupahoinvointiin, anorexia nervosaan sekä ien- ja suuontelo- sekä korvatulehduksiin. Erityisesti haihtuvien öljyjensä vuoksi se sopii vilustumiseen, yskään, kuumeeseen ja keuhkoputkien sekä poskionteloiden tulehduksiin. Kamomillalla helpotetaan myös unettomuutta, hermostuneisuutta, hermosärkyjä, migreeniä, kuukautiskipuja ja vaihdevuosioireita. Ulkoisesti käytettynä Ulkoisesti käytettynä kamomilla sopii ihottumiin, haavoihin, auringon polttaman ihon hoitoon, jalkojen haavaumiin, bakteeriperäisiin ihosairauksiin sekä hiusten hoitoon ja niiden värin vaalentamiseen. Öljyllä lääkitään reumaattisia kipuja, kihtiä ja noidannuolta. Kylpyinä ja huuhteluina sillä on käyttöä peräaukon vaivojen, mm. peräpukamien hoidossa. Kamomillaa käytetään myös voiteissa, kasvonaamioissa, kasvovesissä ja muissa ihonhoitoaineissa. Saksan komissio E:n virallisesti hyväksytyt käyttösuositukset Saksan komissio E on hyväksynyt kamomillan ulkoisesti ihon ja limakalvojen ärsytykseen, bakteeriperäisten ihotautien hoitoon (myös suun ja ikenien) ja anogenitaalialueen tulehduksiin. Sisäisesti käytettynä se on hyväksytty ruoansulatuselimistön kouristuksiin ja tulehduksiin sekä höyryhengitettynä helpottamaan hengitystietulehduksia. Saksassa kamomilla on hyvin suosittua sekä juomana että lääkkeenä. Se valittiin vuonna 1987 siellä vuoden lääkekasviksi. Kamomilla on virallinen lääke 26 maan farmakopeoissa. Erään arvion mukaan maailmassa juodaan päivässä yli miljoona kupillista kamomillateetä. Muista kuitenkin tämä: Kamomillan seskviterpeenilaktoni ja siitepöly voivat aiheuttaa nokkosrokkoa, limakalvoturvotusta ja hengitysvaikeuksia allergisille. Tosin oireet ovat harvinaisia. Mykerökukkaisallergikoiden (asterikasvit) on syytä olla kasvin kanssa varovainen. Suurina määrinä tai liian voimakkaana keitteenä kamomilla voi olla oksettavaa. Eli mieto kamomillatee parantaa, mutta vahva ärsyttää. Kamomilla vaikuttaa kuukautiskiertoon ja stimuloi kohtua, joten suurimittaista käyttöä ei suositella raskauden ja imetyksen aikana. Kumariiniensa vuoksi kamomilla voi sekoittaa mahdollista verenohennuslääkitystä. Se voi myös hidastuttaa samanaikaisesti nautittujen rohdosten ja lääkkeiden vaikutusta (esimerkiksi bentsodiatsepiinit ja alkoholi). Kasvia ei kannata käyttää tarkkuutta vaativissa töissä. Mervi Rajala

Mitä kamomilla sisältää   Kamomillan kemiallinen koostumus on vaihteleva lukuunottamatta atsuleeneja. Viime aikoina on pyritty saamaan tuotantoon homogeenisia tetraploideja kantoja, joissa on vakaa korkea pitoisuus bisabololia, kamatsuleenia, cis-trans-en-in-disykloeetteriä ja flavonoideista apigeniinia ja apigetriinia. Öljyssä yli 120 ainesosaa Kamomillaöljystä on löydetty yli 120 kemiallista ainesosaa. Matrisiinista (=proatsuleeni) muodostuu kuumennettaessa eli joko teetä valmistettaessa tai kamatsuleenia uutettaessa sinistä väriainetta, jota on haihtuvasta öljystä 1-15 prosenttia. Enimmillään jopa 50 % öljystä on alfa-bisabololia, joka on tyydyttämätön monosyklinen seskviterpeenialkoholi. Sen määrä vaihtelee kemotyypin ja maantieteellisen levinneisyyden mukaan. Muita aineita ovat mm. haihtuvan öljyn pineeni, spiroeetteri, bisabololoksidit A, B ja C, bisabolonoksidi A, spatulenoli, antekotulidi, kadineeni, furfuraali, -transfarneseeni, cis-trans-en-in-disykloeetteri ja trans-en-yyni-disykloeetteri (poly-yyni-spiroeetteri ja cis-en-yynidisykloeeteri). Flavonoideista löytyy mm. apigeenia, luteoliinia, apigetriinia, apiinia, krysoeriolia, hyperosidia, kvertsetiinia, kvertsemetriinia, isoramnetiinia, ja rutiinia. Lisäksi kasvissa on salisyylihappoa, angelikahappoa, rasvahappoja, omenahappoa, koliinia, limaa (ramanogalakturonaania), karvasainetta, parkkiaineita ja hyvin imeytyvää kalsiumia.