Naisen iholla, kirja jonka äitinikin saisi lukea!

Tutumman puoleinen neitokainen kirjoitti kirjan ja vieläpä hyvin mielenkiintoisesta aiheesta, joten pakkohan se oli sitten hommata! Tilasin oman opukseni Adlibriksestä, sillä siellä se näytti olevan halvimmillaan, eikä edes postimaksua tarvinnut maksaa!

Näin kirjasta kerrotaan Tammen sivuilla:

Naisen iholla, 32 tarinaa tatuoinneista

Millainen äiti on nainen, jolla on rinnoissa tatuointi? Uskaltaako tatuoitua myyjää puhutella? Uutuuskirjassa 16 63-vuotiaat naiset kertovat, miksi he ovat ottaneet ihoonsa kuvia ja miten se on vaikuttanut työrooliin ja ihmissuhteisiin.

Naisen iholla on visuaalinen ja esteettinen kirja. Kolmisenkymmentä hyvin erilaista ja eri-ikäistä naista kertoo tatuointiensa tarinan, ja jokaista tarinaa kuvittavat kertojan oman kehon kuvat. Yhdelle kyse on koristautumisesta, toiselle se on tärkeä taidemuoto, joillekin terapiaa tai identiteetin rakentamista. Kuva voi olla lahja lapselta tai äidiltä, osa henkilöhistoriaa, tapa kertoa omista arvoista ja nauttia kehostaan joka päivä.

Naiset joutuvat selittämään tatuointejaan useammin kuin miehet, ikään kuin kuvan ottamiseen pitäisi olla huolellisemmin perusteltu motiivi. Ja usein onkin. Kirjan tarinat yllättävät ja herättävät myös lukijan perustelemaan mielipiteitään tatuoinnista.

"Tatuoinneista puhutaan paljon, mutta harvoin äänessä ovat itse kuvien kantajat. Jenny Belitz-Henrikssonin Naisen iholla -kirja ja sen 32 omakohtaista tatuointitarinaa korjaavat tilanteen."
– Costume 2013/3

"32 naisen tarinat tatuoinneistaan ovat kiinnostavia ja kuvat kauniita."
– Olivia 2013/4

En ole hetkeen lukenut mitään kirjaa noin suurella innolla. Aihe oli mielenkiintoinen ja kirjassa oli lyhyitä tarinoita, sekä paljon värikkäitä, isoja kuvia. Juuri sitä kirjoiltani toivon!! Kirjassa kerrottiin siitä, miksi naiset ovat halunneet tatuoida itseään, minkälaisia tarinoita heidän tatuointiensa takaa löytyy ja mitä kaikkea he ovat saaneet/joutuneet kokemaan tatuointiensa takia.


Nykypäivänä ihmiset ovat hirveän pinnallisia, pahansuopia ja monet saattavat haukkua toisia hyvinkin pinnallisista syistä. Varsinkin he, jotka pukeutuvat persoonallisesti tai näyttävät muuten hieman oudoilta, saavat hyvinkin paljon lokaa niskaansa. Muun muassa tatuoidut ihmiset joutuvat kokemaan tätä ja paljon! Tämä on outoa, sillä tatuointeja on löytynyt ihmisten iholta melkeinpä ikuisuuden ajan! Se ei todellakaan ole mikään tämän hetken muoti-ilmiö. Kuvien aiheet ja värit ovat tosin muuttuneet vuosien saatossa. Miehillä tatuoinnit ovat hieman hyväksytympiä, joten oli kiva, että tämä kirja kertoi juurikin naisten tatuoinneista!


Itse olen tatuoitu. Olen ylpeä tatuoinneistani, enkä todellakaan kadu niitä! Ainoa asia mikä tatuoinneissani on harmittanut, on se, että aluksi tuli otettua liian pieniä kuvia! Tätä ovat monet tatuoidut ihmiset harmitelleet. Myös tatuointiartistin valinta on tarkkaa puuhaa. Ei kannata mennä sille, joka on halpa ja jolle saa nopeasti ajan, siitä ei välttämättä hyvä seuraa... On omakohtaista kokemusta, mutta onneksi on laser ja peitekuvat!


Olen saanut monesta suunnasta kuulla valitusta ja ihmettelyä tatuointieni vuoksi. Se on tuntunut jotenkin oudolta... Minun ihoni, minun valintani! Vaikka juuri sinä et pitäisikään tatuoinneista, ei se tarkoita sitä, että niistä ei silloin pidä kukaan muukaan. Tatuoinnit eivät tee kenestäkään yhtään huonompaa ihmistä, ne ovat vain kuvia! Olen myös saanut kuulla sitä, että vanhemmiten varmasti tulen katumaan niitä ja entä sitten, kun vanhenen ja iho rupeaa roikkumaan, silloinhan myös tatuoinnitkin rupeavat roikkumaan. Olen huomannut sen, että ne ihmiset, joilla on vaan joku yksi pikku ruusu rinnassaan tai perhonen nilkassaan tai joku muu kuva, joka on vain valittu jostain valmiiden mallien joukosta, saattavat ruveta katumaan tatuointiaan paljon herkemmin kuin he, joilla on paljon tatuointeja. Kaikki tietämäni "rankemmalla kädellä tatuoidut" henkilöt usein tuppaavat milteinpä unohtamaan tatuointiensa olemassaolon. Niistä on tullut vain osa heidän omaa ihoaan. Ja entä sitten, jos tatuoinnit rypistyvät vanhemmiten ja alkavat roikkumaan muun ihon kanssa. Ei se tatuoimaton ryppyinen ja roikkuva iho ole yhtään sen kauniimpi!


Oma äitini on kova tatuointien vastustaja. Suurin osa kavereistani ja tutuistani on tatuoituja ja kun näytän hänelle vaikka valokuvia jostain tapahtumista, pitää hän kauheaa tuskaista ähinää ja puhinaa ja voivottelee sitä kun nuoret ihmiset ovat menneet pilaamaan itsensä. Äiti hyvä, kauneusihanteita löytyy maailmasta tasan yhtä monta kuin maailmasta löytyy ihmisiä! Toiset haluavat näyttää prinsessoilta ja toiset peikoilta, jotkut ovat susia lampaiden vaatteissa ja niin edelleen... Tatuointi on ihan yhtä paha asia kuin taulu oman kodin seinällä! Pitää muistaa se, ettei ole koiraa karvoihin katsomista ja varsinkin pinnallisista asioista haukkuminen on todella typerää! Antaa kaikkien kukkien kukkia niin kauan kuin siitä ei ole oikeasti mitään haittaa muille ihmisille.


Kirjaa lukiessani teki mieli ruveta alleviivaamaan teksiä ja lukea alleviivauksiani esimerkiksi juurikin omalle äidille. Ehkä vielä joku päivä pakotan äidin lukemaan koko kirjan!