Äiti lupasi kustantaa minulle kohtuuhintaisen ulkoiluasun syntymäpäivälahjaksi ja eilen sitten kävin kauppoja tutkimassa. Mitään ihan täydellistä ei meinannut sopivaan hintaan löytyä ja melkein jo annoin periksi.Sitten päädyin Anttilaan ja huomasin siellä urheiluosaston poisto-rekissä kaksi Rukan soft shell asua puoleen hintaan. Molemmat olivat kokoa 36. Aika usein kokoni on 38/40, mutta päätin käydä sovittamassa pukua. Se oli juuri oikean kokoinen! Nappasin Gina Tricotista mukaan vielä uudet sporttiliivit ja kysyin haluaako äiti kustantaa myös ne, halusihan se!
 |
| Housuissa on henkselit mukana |
 |
| Lahkeensuista löytyy vetoketjut |
 |
| Etupuoli on lämmintä soft shell materiaalia, takaa housut ovat ohuemmat |
 |
| Takki on niin kovin pinkki! |
Urheilulliselle ystävälleni kerroin uusista hankinnoistani ja hän ehdotti, että mennään illalla yhdessä lenkille. Vedin uutta vaatetta päälle, nappasin kaverin kyytiini hänen työpaikaltaan ja ajeltiin Siltamäkeen kuntoilemaan. Halusin kovasti jaksaa juosta 1500 metriä ja saada jonkun paremman ajan kuin kouluaikoina. Koulussa aikani oli yleensä jotain 10-12 minuuttia. Suunnilleen puolet matkasta jouduin aina kävelemään. Nyt tein sen, että juoksin koko matkan ja katsoin aikaa... Se oli jossain 10 minuutin tietämillä... Vaikka olin juossut, oli juoksu ollut niin hidasta, että reippaasti kävelemällä olisi päässyt varmaan ohitseni. En kuitenkaan pysähtynyt, vaan jatkoin juoksemista. Pari minuuttia jos kykenisin vielä jatkamaan, niin saisin testattua miten käy Cooperin kanssa. Matka oli 1780 metriä. Pistin sen muistiin ja jatkoin yhäkin juoksemista pysähtymättä. Kaveri patisti jatkamaan, vaikka olin jo ihan kuollut. Hän sanoi, että juostaan tuonne yhdelle sillalle asti, se on ihan lähellä. Oikeasti se tuntui olevan tuhansien kilometrien päässä, mutta minä tein sen, juoksin sillalle asti! Matkaa tuli noin 2,2 km, eli yli tuplasin sunnuntaisen huikean juoksuennätykseni! Ajaksi tuli 00:14:55. En olisi uskonut pystyväni juoksemaan varttia yhteenmenoon vielä pitkään aikaan! Juoksun jälkeen vielä käveltiin ja loppumatkasta juostiin pikkuisen. Kilometrejä koko lenkillemme tuli yhteensä varmaan jotain kuusi.
Etsin sitten netistä Cooperin testi taulukon ja hämmennyin hyvällä tavalla! Tämän ikäiselle naiselle juoksemani tulos oli keskitasoa! En olisi ikinä kuvitellut voivani olla keskitasoa juoksussa! Jos minulle on mahdollista olla juoksussa keskitasoa lyhytaikaisen harjoittelun jälkeen, tarkoittaa se sitä, että kun vielä hetken harjoittelen, pääsen sinne hyvien joukkoon! Siitä en vielä uskalla unelmoida, että pääsisin erinomaisiin tuloksiin, mutta mistä sitä koskaan tietää...
 |
| Hiki! |
Nyt voisin keskittyä yksin juostessani parantamaan niin 1500 metrin aikaa kuin Cooperin testin matkan pituutta. Sitten kun lähden taas ystäväni kanssa lenkille, voin yrittää keskittyä matkan pituuteen, sillä hän on hyvä piiskaamaan (kuvainnollisesti...) minua jatkamaan eteenpäin, vaikka olisin kuinka loppu! Nopeuteeni hän ei pysty vaikuttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti