En ole aikoihin kirjoittanut. En ole ehtinyt, en ole jaksanut, en ole halunnut... Nyt kirjoitan!
Tätä nykyä olen rouva, olen palkkatyössä käyvä varastotyöntekijä ja samalla työtön työnhakija (ns. 0-tuntisopimus), liikunnanharrastaminen on meinannut vähän jäädä, mutta yritän hakea taas uutta innostusta siihen. Olen Nekuton, olen surullinen ja ikävä on suuri!! Kaksi koiraa kuitenkin löytyy taloudesta ja se aviomies. Koti on edelleen itä-Helsingissä. Paljon on muuttunut ja paljon on pysynyt samana.
Häiden järjestely aiheutti kiirettä ja stressiä, mutta oli kuitenkin ihanaa puuhaa. Pieni tyhjiö jäi, kun häät olivat ohi. Mitäs nyt... Ei enää maailman upeimman hääpuvun metsästystä, ei enää jännittynyttä odotusta, ketä kaikkia ihania ihmisiä näkee häissä ym.
Työ- ja työttömyyskuviot ovat aiheuttaneet stressiä, pelkoa, kiirettä, mielipahaa ja -hyvää. En ole pitkään aikaan ollut enää ompelijayrittäjä. En omista enää kuin surkean kotiompelukoneen. Joskus saatan vääntää jonkun hyvin yksinkertaisen vaatekappaleen, mutta se vaatii hikeä, kyyneleitä ja kirosanoja. En ole enää laatoittaja/remonttireiskatar. En enää halunnut hakea töitä kyseiseltä alalta. Polvet eivät kestäneet, iho ei kestänyt, liian suuri vastuu, liian paljon asioita, joita pitäisi osata, mutta en vaan osaa, eikä kukaan ehdi opettamaan, muutenkin liian suuria vaatimuksia, liian suuri riski sairastua vakavasti (vaarallisia kemikaaleja, -pölyjä, -koneita ym...). Nyt olen satunnaisesti varastomies. Välillä ahdistaa, kun ei vaan tule työvuoroja ja välillä ahdistaa, kun on liikaa töitä (juuri vähän aikaa sitten päättyi työpätkä, jossa tein kuusipäiväistä viikkoa). Suunnitelmien teko on haastavaa, kun ei koskaan tiedä, milloin olisi töitä luvassa. Mutta monet työtehtävistä ovat olleet ihan mieluisia, työ on välillä fyysistä, mikä on hyvä juttu, kunhan ei ihan liiallisuuksiin mennä ja olen onnistunut saamaan muutamat kerrat työstäni hyvää palautetta, mikä on nostanut erityisen hyvä juttu!
Matkustettuakin on tullut ja paljon. Pari häämatkaa, loma kaverin kanssa, myös pikkureissuja kotimaassa, mökille, miehen ja minun kotikonnuille, Helsingin ihmettelyä...
Aikaa ja jaksamista ei ole riittänyt muuhun. Kotityöt ovat jääneet pitkälti tekemättä, oleilu ja rennosti ottaminen on jäänyt väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti