Kolmenkympin kriisi pahenee

Minun kolmenkympin kriisini taisi alkaa 17 vuotiaana. Silloin ajatteli, että seuraavan kerran kun on synttärit, minusta tulee täysi-ikäinen, aikuinen. Sitten menee kaksi vuotta ja täytän pyöreitä toisen kerran elämässäni ja sitten kun täytän seuraavan kerran pyöreitä, olenkin jo 30. Lapsuus ja nuoruus menee niin nopeasti! Oikein kunnon ahdistus ikää kohtaan alkoi 24 vuotiaana. Siitä eteenpäin jokainen lisävuosi on tuntunut aina vaan kamalammalta ja koko ajan vuodet vaan kulkevat nopeammin ja nopeammin. Kun sitten 30 tuli täyteen, tuntui se maailman lopulta. Rupesin tässä juuri miettimään, että tämä on se vuosi kun täytän jo 31 ja jotenkin se tuntuu ainakin kymmenen vuotta vanhemmalta kuin 30. Ei tämä ikä sinänsä ole paha, mutta kaikki mitä olisin halunnut saavuttaa, on jäänyt saavuttamatta ja moni asia, jota elämältäni haluan, on jossain määrin sidonnainen ikään. Alkaa jo tosissan pelottaa, että tulen jäämään ilman niitä.

Varsinkin viimeisen vuoden aikana olen halunnut ruveta muuttumaan jotenkin aikuismaisemmaksi. Shokkivärjätyt hiukset rupesivat ahdistamaan, hameen helmat ovat ruvenneet pitenemään tai jos käytän superminiä hametta, pitää yläosan olla vähemmän huomiota herättävä. En ole kertakaikkiaan kyennyt laittamaan, vielä vähän aikaa sitten niin kovin rakkaita, kirkuvan punaisia PVC-saappaita jalkaani. Tänään halusin laittaa lämpimän prätkärotsini päälleni pitkästä aikaa, mutta ensin oli pakkoa nyppiä melkein kaikki kaarimerkit, ynnä muut lätkät irti... No niitit, maalaukset ja miljoonat pinssit saivat vielä jäädä! :)

Ainakaan en ole vielä omasta mielestäni liian vanha käyttämään bändipaitoja. Joskus teininä tuli tilattua Dekadenzista Dead Kennedysin paita, mutta tähän päivään mennessä se ei ole perille tullut. Eipä kyseistä puljua ole enää aika päiviin ollut olemassakaan. Viikonloppuna päätin, että nyt on minun vihdoista viimein aika saada DK:n paita ja sellaisen sitten tilasin täältä: www.hellsinkishop.com. Tänään paita oli ekaa kertaa päällä,. Kyllä nyt kelpaa!

Usein puhutaan, että keski-ikäisenä nainen rupeaa käyttämään beigeä, burberryä ja leikkaa poikatukan. Olen aina inhonnut beigeä, yök! Mutta... Toissapäivänä ostin beiget nilkkurit... Mutta ainakin minulla oli todella hyvä syy ostaa ne! Äitini antoi minulle joskus viime vuonna mummun vanhan beigen käsilaukun, koska äitini tietää kuinka paljon tykkään vanhoista laukuista. Tuntui suorastaan väärältä antaa laukun vain maata vaatehuoneessa hyllyllä ja koska olen suorastaan häiritsevän tarkka kenkien ja laukun yhteensopimisesta, niiden on PAKKO olla saman väriset, mielellään vieläpä samanlaista materiaalia, piti minun siis etsiä saman väriset kengät (Pieni tovi mielisairaalassa olisi varmasti paikallaan...). Silmiini osui Spiritstoressa juuri oikean beiget nilkkurit, jotka olivat alennuksen alennuksessa. Hinta oli 14,50€! Minulla on samanlaiset punaisena ja ne ovat tuntuneet ihan hyviltä käytössä. Joten päädyin siis ostamaan ne.

Keski-ikäisen naisen kengät

Mutta on minussa vielä tallella tyttömäinen puoleni! Ostin myös söpöt ballerinat Seppälästä ja ne ovat mustavalkoiset.

Sopisi vaikka teini-ikäiselle!

Loppuyhteenvetona totean, olen vielä selvästi nuori ja nuorekas. Onhan minulla upouudet ballerinat ja bändipaita!