Porkkalanniemellä rauhoittumassa

Ahdisti niin kauheasti, että oli pakko tehdä jotain. Hyppäsin Mazdan rattiin ja ajelin äärimmäisen kiemuraista tietä pitkin Porkkalanniemeen. Loppumatka, eli vajaa 1,5km piti tallustella kallioisen metsän läpi. Minulla ei ole tippaakaan suunta vaistoa, joten pelkäsin että eksyn. Mutta kotona taas ja hengissä!

Kylläpäs meri ilma tuoksui ihanalle! Tuuli oli todella kova, korviakin rupesi särkemään. Sai pelätä, että iskeekö sade ja ukkonen juuri silloin, kun samoilen ulkona, mutta ei iskenyt. Aurinkokin ilmestyi pariin otteeseen taivaalle.

Takaisin tullessa keskellä tietä seisoi hölmistyneen näköinen peura. Siitä olisi ollut kiva saada kuva, mutta aika kovaa kyytiä se loikkasi metsikköön ja koikkelehti pakoon.