Eilen

Ensimmäisen kerran pääsin kokeilemaan laatoittamista eilen. En nyt ainakaan mikään synnynnäinen mestari ollut heti. Laatatkin olivat keskenään hieman erikokoisia.

Saumaukset puuttuvat. Ne tehtiin tänään.

Eilen illalla tuli lähdettyä lenkkeilemään kaverin kanssa. Tällä kertaa tein ennätyksen yhteenmenoon juostun matkan pituudessa, 3,57 km!

Meno oli hidasta, mutta ei se mitään!

Ei saa nukahtaa!

Eilen tuli valvottua, joten nyt ei meinaa pysyä hereillä. Vielä on liian aikaista mennä nukkuumaan ja päiväunet veisivät yöunet, joten ei auta muu kuin pysyä hereillä vielä pari tuntia. Vaikeaa! Täytyy pysyä aktiivisena, eli hyvä hetki kirjoittaa tänne!

Eilen oli aika hyvä päivä! Ensin oli kaveripariskunnan naimisiin menon kunniaksi pidetyt kakkukahvit. Tarjolla oli pikkusuolaista ja kahta erilaista kakkua. En ole koskaan ollut kakkuihminen, mutta nyt oli niin hyvät kakut, että niitä oli pakko syödä liikaa! Toinen oli joku suklainen ja mariannen makuinen ja toisessa oli joku sokerinen paksu kuorrute ja vadelmamoussea täytteenä. Rakastan mousseja!! Kotiin tulin ähkyn vallassa. Sitten mietin, että täytyy minun syödä lämmintä ruokaa ennen kuin lähden ajelemaan seuraaviin juhliin Kangasalle. Jos menee syömään ähkyn vallassa, on lopputuloksena tosi paha ähky!

Viiden aikaan starttasin autoni ja huristelin Kangasalle kouluaikaisen kaverin tupaantuliaisiin. Matkan varrella näin monia autoja pitkin pientareita, ihastelin todella hurjan näköistä taivasta ja jouduin keskelle rajua raekuuroa. Perille selvisin kuitenkin turvallisesti! Onneksi isä oli päässyt luokseni perjantaina, sillä hänellä oli talvirenkaani säilytyksessä. Hän sai ne sitten vaihdettua autooni.

Perillä odotti joukko vanhoja kavereitani ja hirveät määrät herkkuja. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lapata ruokaa ääntä kohden, vaikka ähky ei ollut ehtinyt kadota mihinkään. Tarjolla oli suolaisia piirakoita, pizzoja, salaattia, keksejä ja juustoja, karkkia ja kaksi aivan käsittämättömän herkullisia moussekakkuja, valkosuklaa ja mango/suklaa. Oli ihana nähdä kavereita, joita ei ollut nähnyt vuosikausiin! Harmitti lähteä pois liian ajoissa, mutta ei siinä muukaan auttanut, kun koira oli kotona odottamassa ja piti käydä vielä äidinkin luona poikkeamassa.

Kotimatkalla oli älyttömän upea kuutamo. Kuun loisteessa näki hyvin ajella öisillä pimeillä teillä. Matka vähän venyi, kun piti käydä pelastamassa yksi rahaton, humalainen, kylmissään oleva henkilö kotiinsa Vantaalta. Harhaan ajoimme monta kertaa... Nukkumaan pääsin ehkä puoli kolmen tienoilla. Pääsinpä vielä selvittämään yhden mieltäni pitkään painaneen asian yön aikana.

Sitten edellisestä viikonlopusta:

Linnanmäellä

Viime viikonloppuna käytiin taas Linnanmäellä kaverin ja hänen poikiensa kanssa. Uskaltauduin menemään taas Panoraamaan, vaikka pelottikin kovasti. Päätin myös voittaa maailmanpyöräkammoni. Kyseessä oli tosin vain hyvin pieni "maailmanpyörä", laitteen nimi oli Vankkuripyörä. Kävimme taas myös Kotkotissa ja Pilotissa. Linnanmäeltä menimme tietysti taas BliniT letturavintolaan syömään! Siitä sitten kiireellä kotiin ja kiireellä yhden toisen kaverin luokse istumaan alkuiltaa. Seuraavaksi suunnistimme Pacificoon Catch The Beat Clubille. Tanssin melkein koko illan, joten seuraavana aamuna ei meinannut päästä sängystä ylös, jalat olivat hieman kipeät!

Koiran omistajalla on syytä hymyillä, etenkin näin syksyllä karvanlähtöaikaan...

Koulutuksessa menee hyvin! Kaikki halukkaat saivat jäädä kurssille, eikä ketään potkittu pois, vaikka aluksi sanottiin, että muutama täytyy karsia pois. Saimme perjantaina palautteet ensimmäisen kahden viikon aikaiselta kartoitusjaksolta. Kuntotestin mukaan kuntoni on hyvä. Sain enimmäkseen vitosia ja nelosia. Arvosteluasteikko oli siis 1-5. Ainoastaan hartiaseudun liikkuvuutta pitäisi kehittää ja kiireellä parantaa käsien puristusvoimaa, se oli meinaan surkea! Monessa asiassa olen luokan keskitasoa korkeammalla, vaikka luokaltani löytyy paljon väkeä, jotka ovat toimineet pitkään rakennusalalla! Olen niin ylpeä itsestäni!

Tänään isä tuli taas kylään ja kävimme hänen ja hänen puolisonsa kanssa veljeni perhettä tapaamassa.

Päiväni puuseppänä

Tänään päästiin ensimmäistä kertaa ihan käytännön töihin koulutuksessa! Tosin vielä ei touhuttu laattojen kanssa, vaan teimme puutöitä. Jokaisen piti valmistaa työpukki. Koko päivä sahattiin ja naulattiin ja nyt on paikat kipeänä! Sain myös rakon toiseen ja tikun toiseen peukaloon.

Joskus peruskoulussa on tullut tehtyä jotain pikkuisia juttuja puukäsityössä. Puukäsityötä ei ole ollut minulla valinnaisena aineena, joten kovin pitkää kokemusta minulla ei ole edes niiden pikku juttujen teosta. Tänään sitten sain ensimmäisestä kunnollisesta itse tekemästäni puutyöstä melkein täydet pisteet!! Työpukkini oli niiin tukeva!!

Kunto kasvaa kohisten!

Eilisen syntymäpäivän kunniaksi tuli syötyä läjä suklaata ja illalla menin kaverini luokse ja kävimme iltalenkillä. Keli oli vähän kurja, oli pimeää ja me olimme nälkäisiä, joten päätimme tehdä vain Cooperin testiajan mittaisen lenkin. Juoksimme asfaltilla, mikä tuntui hieman kurjalta. Synttärilahjaksi sain sitten ihan virallisesti HYVÄN kunnon! Matkaa kertyi 2010 metriä ja Cooperin testin taulukoissa tämän ikäisellä naisella hyvän kunnon raja on 2000 metriä. Juoksun jälkeen jatkoimme vielä jonkin matkaa kävellen.

Lenkin jälkeen kokkailtiin synttäri-illallinen, eli possupihvejä ja valkosipulikermaperunoita ja sitten oli sipsejä, porkkana- ja kurkkutikkuja, sekä dippikastiketta.

Synttärit ja muuta turhaa

Tänään on suuri juhlapäivä! Minä täytän 33 vuotta! Oloni tunnen 23 vuotiaaksi...

Kavereilta saatuja kortteja ja ruusuja

Lauantaina tuli pikkuisen juhlittua. Kutsuin kavereita luokseni. Aluksi näytti siltä, että melkein kaikki peruvat tulonsa, mutta loppujen lopuksi pieni kotini oli ihan tupaten täynnä juhlakansaa! Oli kivaa! Luotani jatkettiin keskustaan baareihin. Ensin vähäksi aikaa Navy Jerry'siin tanssimaan ja siitä sitten Sports Academyyn.

Navy Jerry'sin drinkkejä

Tänään olen juhlinut näiden avulla:

Illalla lähden kaverin kanssa lenkille.



Ja sitten muutama unohtunut kuva:

Eläinten päivän viettoa... Minä syön suklaata, eläin katselee surkeana vieressä...

Maanantai aamuna jännityksen vallassa lähdössä koulutielle. Päällä uusi paita, josta tosin näkyy vain kaulus...

Uusi ala

En muista, joko olen täällä hehkuttanut sitä, että uusi ala on löytynyt. Itse asiassa uusi ala löytyi samana päivänä, kun kävin hakemassa sairaslomaa burn outin takia lääkäriltä. Uuden alan keksiminen auttoi varmasti burn outista tokenemisessa.

Ennen lääkärin luo menoa kävin hierojalla. Hieroja rupesi heti miettimään, mikä voisi olla hyvä uusi ammatti minulle. Hän ehdotteli lähihoitajaa, maalaria, laatoittajaa, siivoojaa, muuraria ym. Siivoojan hommia olin jo vähän itsekin pohtinut. Lääkärin luona sitten taas mietittiin vähän uutta suuntaa tulevaisuudelleni ja mainitsin, että vähän olen siivousalaa miettinyt. Lääkäri sitten palautti minut maanpinnalle sanomalla, että kannattaako sitä hankkiutua sellaiselle alalle, joka pitää minut tässä koko ikäni jatkuneessa surkeassa köyhyyden ja kitsastelun tilassa. Siivoojan palkka on kuitenkin todella pieni ja työ aika rankkaa. Mietin sitten illalla asioita vähän tarkemmin. Hain internetistä tietoa maalarin ja laatoittajan ja muurarin hommista, sillä ne eivät kuulostaneet mitenkään kauhean luotaantyöntäviltä. Miehisellä alalla myös palkkaus on parempi kuin naistenhommissa. Ajattelin myös sitä, että rakennusala ei ole kuoleva ala. Aina tullaan rakentamaan uutta ja remontoimaan vanhaa, eikä töitä voi siirtää halpatuotantomaihin.

Maalarin ammatista innostuin aika kovasti. Ajattelin, että se voisi myös sopia naiselle. Sitten tutkin laatoittajan ammattia... Illalla rupesin jo makustelemaan tällaisia mielessäni: "laatoittajamestari-Sanna", "huippulaatoittaja-Antila" ym... Sitten rupesin etsimään tietoa siitä, miten kouluttaudutaan laatoittajaksi. Löysin mol.fi sivuilta "laatoittaja/vedeneristäjä" kurssin ja sinne sitten hain. Kesän mittaan löytyi myös lisää mielenkiinnon kohteita, meinaan sisustuspuusepän työt.

Maanantaina oli herätyskello soittamassa aamulla. Pistin itseni lähtökuntoon ja huristelin Vantaalle laatoittaja/vedeneristäjä-kurssille ensimmäistä kertaa. Kurssille oli valittu 32 henkilöä ja noin 16 pääsee jatkamaan kurssia kahden viikon mittaisen alkukartoitusjakson jälkeen. Aamulla oppilaita oli luokassa vain 17, mutta jokunen tuli päivän mittaan lisää. Tällä hetkellä oppilaita on ilmeisesti 21. Muutaman täytyy siis varmaan lähteä kurssilta. Jännittää kovasti, sillä minä haluan pysyä kurssilla!!

Eilen tutustuttiin toisiimme ja vähän paikkoihin ja keskusteltiin siitä, mitä tuleman pitää. Loppupäivä meni lähtötasokokeen parissa. Saimme myös läjän etätehtäviä, joita piti tehdä tänään, huomenna ja ylihuomenna. Nämä kolme päivää ovat muuten etäpäiviä, paitsi että jokaiselle oppilaalle on varattu oma puolen tunnin mittainen haastatteluaika. Minun haastatteluaikani oli tänään. Haastattelun aluksi palautin etätehtäväni, jotka olin tehnyt jo eilen illalla... Sitten selvitin ohjaajallemme kuinka hirvittävän motivoitunut olen ja että haluan tätä todella kovasti. Selvitin myös tulevaisuuden suunnitelmani, eli ensin tämä kurssi, sitten toivon mukaan olen kurssin aikana löytänyt itselleni niin hyvän työssäoppimispaikan, että pääsen sinne oppisopimuskoulutukseen ja lopulta kun olen tarpeeksi hyvin kouluttautunut, saan sieltä tai jostain muualta hyvän työpaikan. Haluan myös opiskella sisustuspuusepän töitä. Haastattelun lopuksi sanoin ohjaajallemme, että minusta tulee maailman paras laatoittaja ja ohjaaja sanoi, että hän uskoo sen.

Haastattelun aikana kävimme myös läpi kokeeni ja sain siitä vahvan tyydyttävän. Olin aivan ihmeissäni, sillä siellä oli paljon rakennusalaan liittyviä kysymyksiä, enkä ole koskaan ollut rakennusalalla ja silti osasin niihinkin jotain vastailla. Olin hiukan luokan keskitason yläpuolella. Luokallamme on paljon henkilöitä, jotka ovat olleet pitkään rakennusalalla. Matematiikan tehtävätkään eivät menneet aivan penkin alle. Pariin hahmotuskykyä vaativaan tehtävään ei ollut kovin moni muu minun lisäkseni osannut vastata mitään. Minulta ne olivat menneet ihan nappiin!

Perjantaina on luvassa liikunnan täyteinen päivä. On kävelytestiä ja lihaskuntotestiä. Kerrankin odotan liikuntapäivää innolla. Aina ennen ne ovat olleet kauhistus! Ensi viikolla on kolme päivää työsalissa työskentelyä. Odotan sitäkin jo kovalla innolla! Ensi viikon perjantaina sitten ilmeisesti saa kuulla miten käy omalla kohdalla jatkon suhteen.