Ennen oli kaikki paljon paremmin?!

Kun katselee kuvia menneiden vuosikymmenien filmitähdistä tai selailee ikivanhoja aikakauslehtiä ja näkee niissä kuvia sen ajan ihmisistä, ei voi kuin huokaista ihastuksesta! Miehet olivat miehekkäitä ja komeita hurmureita, tukka kammattuna ja hyvin istuvissa vaatteissaan. Naiset näyttivät naisilta. Vaatteet korostivat kurveja ja sääret näyttivät pitkiltä ja upeilta korkokengissä. Käytettiin hattuja ja hansikkaita, kauniita meikkejä ja hiukset oli laitettu taidokkaasti. Nykyään näkee enimmäkseen miehiä lökäpöksyissään ja lenkkareissaan ja sama pätee moneen naiseen, ei meinaa välillä naista erottaa miehestä ulkoisen tyylin perusteella, ellei sitten ole käyty hakemassa "henkkamaukalta" täysin identtinen vaatetus, kuin monella muullakin vastaantulijalla, leggarit ja roikkuva tunika. He jotka ovat kiinnostuneet meikkaamisesta, varsinkin nuoremmat naiset, saattavat helposti vetää yli ja meikki näyttää usein melkeinpä naamarilta.

Betty Grable

Lauren Bacall, Humphrey Bogart ja Marilyn Monroe

Susan Hayward 1950-luvun Tru-Glo makeup mainoksessa

Kaikki mitä ennen tehtiin, tehtiin taidokkaasti ja kestäviksi. Muotoilu oli upeata ja oli paljon taidokkaita yksityiskohtia. Tämä pätee niin rakennuksiin kain vaatteisiin ym. Kaikki oli yksilöllistä ja kaunista. Nykyaikana yritetään tehdä kaikki mahdollisimman halvalla ja raaka-aineet ovat huonoja, mikään ei siis kestä kovin pitkään. Vaatteita tehdään jättimäisissä sarjoissa, talot ovat toistensa kopioita, poissa ovat kaikki viimeistellyt ihanat yksityiskohdat.

Kuva on sivulta: http://www.travel-tidbits.com/tidbits/004068.shtml

Kuva on sivulta: stylehive.com

Kuva on sivulta: http://www.taschen.com

Ennen ei ollut huolta saasteista, masennuksesta, aidsista, maailman liika kansoittumisesta... Ennen ei ihmiset vaikuttaneet yhtä itsekkäiltä ja rahanahneilta kuin nyt ja osattiin käytöstavat. Kunnioitettiin vanhempia ja opettajia. Oli romantiikkaa, ei ihannoitu villiä sinkkuelämää ja hankittu satoja petikumppaneita. Naapurit auttoivat toisiaan, kaduilla tervehdittiin tuntemattomia, naisille avattiin ovi... Nykyään niin kovin harvinaista... Ruoka oli turvallista, tiesi mistä se oli pöytään ilmestynyt. Ei tarvinnut pelätä syövänsä jotain geenimanipuloitua viljaa tai tehokasvatettua broileria. Saisipa edes jotain takaisin menneiltä ajoilta...

Kuva on sivulta: thefedoralounge.com

Lauantai illan musiikit

Viime viikkoina on taas pitkästä aikaa tullut kuunneltua Nomeansno:ta, suunnilleen koko ajan...

Kaunista...

Kolme eniten mieleen jäänyttä, eli parasta keikkaa viimevuodelta oli Trashmen, Sunny Domestozs ja Nick Curran! Eli niitä seuraavaksi putkeen. Varsinkin Nick Curranin toivon näkeväni pian uudestaan!

Haluan olla ekologinen!

Tuossa vähän päälle puolivuotta sitten iski päälle oikein kunnon ekovimma. Kyllähän noita asioita oli tullut pohdittua paljon jo aiemminkin, mutta silloin päätin, että nyt rupean ihan oikeasti tekemäänkin jotain.

Ensiksi vaihdoin hiusvärini shokkiväreistä ja ennen värjäystä käytettävästä värinpoistoaineesta luonnon hennaan. Hiukseni olivat tästä hyvin kiitolliset! Nuo shokkivärit ja varsinkin värinpoistoaine tekivät hiuksistani todella huonokuntoiset, eikä värikään pysynyt hyvännäköisenä kuin korkeintaan viikon. Oikein tosissaan päälle iskenyt kolmenkympin kriisikin vaikutti siihen, että halusi hiuksiinsa jotain muutosta vähän luonnollisempaan suuntaan. Olen aina pitänyt punaisista hiuksista, on ollut pinkkiä, oranssia, paloautonpunaista, luonnollisenpunertavaa ym, joten siinäkin mielessä henna oli oikein hyvä vaihtoehto. Haluaisin hiusteni olevan vielä vähän punaisemmat kuin mitä ne nyt ovat, mutta näillä mennään. Henna siis sai hiukseni tuntumaan todella hyviltä. Tuli kiiltoa ja vahvuutta ja hieman karheutta ennen niin liukkaisiin hiuksiini, eikä enää ole löytynyt kaksihaaraisia. Ja koska pidän maaseudusta, niin kai senkin voi laskea plussaksi, että nyt hiukset tuoksuvat hieman heinäpaalille. Myös kehuja olen saanut kuulla todella paljon hiuksistani! Ainoa ikävä puoli hennassa on se, kun se on niin sottaavaa ja aikaa vievää puuhaa, mutta ainakin nuo sotkut saa helposti siivottua pois, toisin kuin perushiusvärit, jotka jämähtävät pintoihin kiinni samantien.

Ensiksi käytin Satva Hennaa...

...mutta nykyään suosin MacUrthin hennaa.

Seuraavaksi rupesin miettimään meikkipussin sisältöä ja rasvoja sun muita aineita. Tällä hetkellä vähän päälle puolet meikkipussin tuotteista on luonnonkosmetiikkaa. Muuten olen ollut todella tyytyväinen, mutta nestemäinen eyeliner tuntuu kuluvan ihan silmien ulkonurkista aivan pienessä hetkessä. Olen siis sinne laittanut lisäksi jotain perus Lumenea. Ainakin näin on käynyt Santen ja Dr. Hauschkan kanssa. Nyt olisi Couleur Caramelin eyeliner odottamassa testausta. Myös pikimustat silmänaluseni ovat tuottaneet ongelmia, kun niitä ei meinaa saada millään piiloon. Paras tuote mitä olen löytänyt, on Essentia Naturale Concealer Light- peiteväri, ei silläkään ihan kaikkea saa piiloon, mutta paras tähän asti käyttämistäni tuotteista! Ripsivärejä en ole vielä luonnonkosmetiikan puolelta testaillut. Olen kuullut monen luonnonkosmetiikan käyttäjistä kertovan, että he käyttävät ihan "tavis" ripsivärejä, sillä luonnonkosmetiikan ripsarit eivät vaan toimi. Josko sitä joskus kuitenkin jotain merkkiä uskaltautuisi kokeilemaan. Perus marketti-/apteekkien rasvat olen vaihtanut kokonaan luonnollisiin. Löytyy erilaisia öljyjä ja emulsioita, silmänympärysvoiteista vartaloöljyihin.

Sitten tuli ruvettua muuttamaan ihon- ja hiustenpesu- sekä kasvojenkuorinta-aineita luonnonkosmetiikkaan. Shampooni ovat vielä "luonnottomia", sillä en viitsi niitä poiskaan heittää. Käytän ensin vanhat loppuun ja vaihdan sitten luonnollisempaan.

Pitkään käytin kainaloissani antiperspiranttia, mutta senkin päätin vaihtaa. Nyt olen käyttänyt jotain bodyshopin deodoranttia ja silloin tällöin ihan kookosöljyä. Molemmat toimii oikein hyvin! Koskaan en ole runsaasta hikoilusta tai hienhajusta kärsinyt, joten en osaa sanoa miten nämä tuotteet muilla toimisivat, mutta itselle ne siis sopivat vallan mainiosti.

Tänään oli sellainen päivä, kun piti käydä ostamassa WC-pöntön- ja yleispuhdistusainetta ja tällä kertaa suuntasin marketin sijasta Ruohonjuureen. Nämä tuotteet lähtivät mukaan:

 

Äitini toi minulle joskus vuosia sitten Universal Stone nimistä ympäristöystävällistä luonnonkivipuhdistus- ja kiillotusainetta. Ja sillä meinaan saakin puhdasta jälkeä aikaiseksi!!

Ihan Citymarketista onnistuin löytämään ilmeisesti oikeinkin luonto ystävällistä pyykinpesuainetta nimeltään Lumme. Ainakin kirjopyykki on tullut puhtaaksi ja pehmeäksi ja tuoksu on ihanan raikas.

Seuraavaksi täytyisi alkaa miettimään ruokapuolta, mutta luomu- ja lähiruoka on tällaiselle pienyrittäjä reppanalle vähän turhankin kallista...

Tässä vähän linkkejä, mistä näitä luontoystävällisiä tuotteitani hankin:
http://www.biodelly.com/
https://www.hyvinvoinnin.fi/
http://www.ecobeauty.fi/
http://www.ruohonjuuri.fi

Iltamasentelut

Onko mikään ikuista...

Ei ainakaan tatuoinnit!
Tänään tuli (taas) nautiskeltua laseroinnin ihanuudesta. Loppukesästä asti on laserin avulla yritetty päästä eroon yhdestä selässä sijaitsevasta tatuointi rykelmästä. Tai ei siitä tarvi kokonaan eroon päästä, mutta sen verran, että siihen saa mukavasti jotain uutta päälle. Mustalla tehtyjen kelttikuvien päälle kun ei olisi ilman laserointia pystynyt tekemään oikein mitään muuta kuin mustaa. Nyt kun tämänpäiväisen kohdan saa paranneltua, niin sitten onkin mahdollisuuksia jo vaikka mihin.

Minulla on tässä ollut ikuisuuden koko selän tatuointiprojekti menossa. Sinne on joskus ilmaantunut jotain ei niin hienoa ja hyvää kuvaa, että sitä ollaan paranneltu, sekä peitelty, mutta yläselän alueelle ei oikein mitään muuta keksitty kuin laser. Yhteensä kuusi kertaa olen käynyt kuvaa poistattamassa. (Jonkun vähän pienemmän kuvan olisi saanut jo kolmella kertaa tarpeeksi vaaleaksi, mutta kun tuo alue on niin iso, niin sitä on täytynyt tehdä osa kerrallaan. Tai voisi siihen useampikin kerta tuhraantua, mutta koska ollaan käytetty suht kovaa tehoa laserointilaitteessa omalla kohdallani, niin ollaan näillä kerroilla saatu tarpeeksi vaalennettua kuvaa.)

Laserilla voi "nakutella" kerrallaan turvallisesti sellaisen puolisen tuntia, joten se ei mikään tuskaisen pitkä sessio ole. Laseroidun alueen pitää antaa parantua jokusia viikkoja ennen kuin laserointia voi toistaa. Olen kuullut joidenkin valittavan kuinka hirvittävän kivuliasta se on, mutta minä en kovin vähästä hätkähdä. Tatuointeja ottaessakin tuskallisinta on ollut huono asento ja paikkojen puutuminen. Laserointi tuntuu mielestäni aika samalta kuin tatuoinnin ottaminen. Ja sen jälkeen olo on suunnilleen sama kuin tatuoinnin oton jälkeen, vähän ehkä kehno ja hieman polttelee, mutta se menee aikas pian ohi. Iho paranee suunnilleen puolet hitaammin kuin tatuoinnin oton jälkeen. Lasersäteellä kun "napsauttaa", niin siihen kohtaan ihoa nousee kunnon vesikello. Itsellä nämä vesikellot ovat kestäneet muutamia päiviä. Sitten kun rupi rupeaa lähtemään, niin alkaa kamala kutina. Tatuoinnin oton jälkeen tämä kamala kutina vaihe kestää ehkä viikon, mutta laseroinnin jälkeen se on kestänyt useamman viikon. No nämä ovat minun omia, henkilökohtaisia kokemuksia, en sitten tiedä kuinka muilla on iho parantunut.

Tatuointien poistot on hoitanut kaverini Rille Putka Tattoolla http://www.putkatattoo.tarjoaa.fi/.

Tässä olisi huono kuva yläselästäni. Alempi kolmion muotoinen kuva on laseroitu kolme kertaa ja täysin parantunut, mutta ylempi kuva on laseroitu muutamaa tuntia aikaisemmin kolmannen kerran ja se tulee vielä vaalenemaan tuosta.

Autoilusta...

Tekisi mieli kirjoittaa jotain, mutta ei vaan jaksaisi. Mutta kyllä nyt sen verran aina jaksaa avata sanaista arkkuaan, että voin kertoa sen, ettei kovin moni autoilija voi ihan oikeasti omistaa ajokorttia!

Se on vaan pienen pieni joukko, joka tietää, mitä moottorijarrutus tarkoittaa, aika kummaa! Ryhmittymisestä risteyksessä ei ole kukaan varmaan koskaan kuullutkaan... Vilkkujen käyttö on ilmeisesti päätetty unohtaa kokonaan! Jatkuvasti näkee sellaista, että kun poistutaan liikenneympyrästä, niin ei vilkuteta. Kun ajetaan kääntyvien kaistalle, ei vilkuteta, mutta juuri kun ollaan se käännös tekemässä, niin sitten saatetaan laittaa vilkku päälle, mutta mitä se nyt enää siinä vaiheessa auttaa?! Kun ohitetaan moottoritiellä, ei ohituskaistalla saisi ajaa alinopeutta, miksi edes ohittaa, jos se on kerran niin kovin pelottavaa?!

Ja miksi kukaan on niin idiootti, että menee hankkimaan mopoauton, tai miksi kenenkään nuoren vanhemmat ovat niin idiootteja, että menevät hankkimaan lapselleen mopoauton?! Mopoautot ovat kyllä sellaisia maailmanlopun vehkeitä, että huh huh!! Ei tarvitse käydä edes ajotunneilla saadakseen kortin. Vaarallista touhua mopoautoilijalle, kuin myös muulle liikenteelle! Ja kun sellaisen kapistuksen perään joudut köröttelemään pitemmäksi aikaa, etkä pysty ohittamaan missään, niin johan alkaa korvista nousta savua, aargh! Järisyttävän kalliitakin ovat. Ovatko nämä nyt sellaisia status symboleita, pääsee vähän nuori rehvastelemaan, ettei meidän perheellä ole rahasta puutetta. Ja isi maksaa, koska ei ehdi rakkauttaan muulla tavalla osoittamaan kuin ostelemalla kaikkea! Minun nuoruudessani mopoautoja käyttivät invalidit, silloin niitä kutsuttiin invamopoiksi ja usein kyseisille vempeleille hieman hihiteltiin.

Mielipiteeni lopuksi: Unohdetaan mopoautot, invamopot kelpaavat, opetellaan vilkun käyttöä ja ryhmittymistä, sekä moottorijarrutusta ja hoidetaan ne ohitukset varovaisesti ja oikeaa nopeutta käyttäen!

Sitten joku kiva loppukevennys:

Sopiikin hyvin tähän autoteemaan!



Ja koska Ministry kuulostaa aina välillä niin kovin hyvältä, niin pistetään vielä toinenkin biisi!

Ja koska lähdimme tämän tyylisen musiikin saralle, niin laitetaanpas vielä Nine Inch Nailsia ja biisi, jota moni tuntuu pitävän Johnny Cashin tekemänä, mutta totuushan on se, että Nine Inch Nailsin biisihän se vaan on alkuperäisesti. Cashin coveroimana nautin viisusta kuitenkin ihan yhtä paljon kuin originellistä! Mutta nyt siis aitoa ja alkuperäistä:

Vähän ilta musiikkia

Tässä olisi kolme maailman kauneinta balladia! Ja kukaan muu ei voisi näitä esittää paremmin kuin Gene Vincent! Täydellistä!

Aaargh!!

Kyllä Suomessa on vaan hieno elää ja olla! Jatkuvasti saa lehdistä lukea mitä kaikkea uutta hienoa on kaavailtu meidän kansalaisten varalle. Lapsilisiä leikataan jatkuvasti kaikkein köyhimmiltä, pienyrittäjien oloja huononnetaan koko ajan, ruoan, bensan, lämmityksen ym, ym, ym hinnat nousevat, kuten myös hienojen päättäjiemme palkat, he ovat sen kyllä niin ansainneetkin! Kyllähän heidän tuleekin saada lisää palkkaa, lisää kaikkia muita etuuksia ja sopeutumisrahoja, sekä torkkupeitot siihen päälle! Hienosti hoitavat kansalaisten asioita ja tekevät rankkaa työtä (tietysti jäädään pois kaikista istunnoista ja välillä kamera saattaa yllättää kun kesken rankan työn unikin saattaa jonkun silmään tulla).

Ihmiset ajetaan niin koville tässä maassa, ettei ole ihmekään, kun yhdellä jos toisella on jotain mielenterveydellisiä ongelmia. Ja tietysti paras keino hoitaa näitä mielenterveyspotilaita on tehdä pieniä leikkauksia hoitotyöhön tarkoitettuihin määrärahoihin!

Maahanmuuttajia kyllä hyysätään parhaan mukaan. Rahaa he saavat joka suunnasta, mutta köyhyysrajan alapuolella elävällä suomalaisella ei ole tällaisiin tukiin mitään oikeuksia. Eikä suomalaisella kulttuuriperinnölläkään ole väliä, muutetaan vaan kaikki vanhat tavat ja traditiot sellaisiksi, ettei ne häiritse muiden kulttuurien edustajia. Maassa maan tavalla, mutta ei tietystikään Suomessa! Ja jos vähänkin yrittää ajaa oman maan etua, on rasisti.

Ja luontoakin hoidetaan niin hienosti... Onhan meillä nyt uutta ja mahtavaa 95E10 bensaa, se nyt vaan sopii vain muutamiin autoihin (niihin uusin malleihin, jotka on kasattu niin suurella huolella ja taidokkaasti hyvistä materiaaleista, että ne saattavat kestää hyvässä lykyssä jopa viisi vuotta ennen kuin niistä tulee jätettä). Joukkoliikennettä kehotetaan suosimaan ja niin varmasti moni aikoo tehdäkin kun nostetaan bussi- ja junalippujen hintoja, vähennetään vuoroja, poistetaan jotain reittejä kokonaan. Sitten löytyy kaikenmaailman biojätepusseja, jotka kyllä maatuvat hienosti, mutta kuinkahan hyvää niiden valmistusprosessi luonnolle tekeekään... Koirankakkapusseja täytyy käyttää, sillä eihän nyt eläimet voi luontoon paskoa, ihan kamalaa! Siinähän saattaa mennä päivä jos toinenkin ennen kuin se maatuu sinne. Kakkapussit ei maadu varmaan sadassakaan vuodessa, mutta mitä väliä?! Elintarvikkeisiin tungetaan niin paljon kaikkea lisäainetta ynnä muuta myrkkyä, ettei se paska nyt ehkä sitten kuitenkaan ihan niin nopeasti maadu, eikä kyllä ruumiitkaan kuoleman jälkeen, kun ollaan tällaista ravintoa syöty koko ikämme.

Surkea olo jo muutenkin, joten ei ehkä kannata miettiä tällaisia asioita enempää...

Ikävä sunnuntai

Sunnuntait ovat olleet nyt jonkin aikaa inhokki päiviäni. On yksinäistä, väsyttää (ihan sama, onko edellis illan viettänyt baarissa tai ei), telkkarista ei tule mitään, eikä viitsisi töihinkään mennä, eikä sunnuntaisin voi pitää siivouspäivää, eihän?!
Täytyy siis linkitellä hyviä biisejä!

Harmittaa kun on tullut joihinkin tosi tyhmiin syihin vedoten jätettyä NoMeansNo:n  Tampereen keikat väliin. Loistava bändi!

Taitaapi Dead Kennedys olla ihan paras punk bändi, luulisin näin.

Bad Religion oli teininä lempibändini. Olin kova fani! Ja tämä on ollut aina minun mielestäni yksi heidän parhaimmista biiseistään.

Ja tähän päättyy Sannan tylsä blogi punk-sunnuntai, eiköhän tämä linkittely riitä tältä erää. Nyt jatkan tylsistelyä ja synkistelyä ihan keskenäni.

Ompelimo margarita

Seuraavaksi voisin kertoa yrityksestäni...

Jo ihan pikku tyttönä toivoin, että minusta tulisi joskus yrittäjä. Kävin lukion ja sen jälkeen kesti pitkään, kunnes keksin mikä ala minua oikeasti kiinnostaa. Ensin opiskelin pukuompelijaksi, valmistuin 2007 keväällä ja vuoden päästä valmistuin ompelijakisälliksi. Sen jälkeen kävin yrittäjäkurssin ja rupesin yrittämään. 1.12.2008 ompelimo margarita avasi ovensa Tampereella osoitteessa Lapintie 18. Olen yksityisyrittäjä, mutta työtilani jaan kahden muun saman alan yrittäjän kanssa.

Kellohame ompelimo margaritan nettikaupasta

Minä teen mittatilaustöitä sekä naisille että miehille ja korjausompelua. Minulta onnistuu vaatteiden suunnittelu, kaavoitus ja valmistus. Lisäksi minulla on verkkokauppa, jossa myyn itse tekemiäni vaatteita ja asusteita hieman rokkihenkisemmille ihmisille. Verkkokauppaani teen sekä täysin uniikkeja tuotteita että pieniä sarjoja. Välillä ompelimo margaritan voi löytää erinäisistä tapahtumista myymästä. Esim. Ofelia Market, Rock´n´roll-midsummer Jamboree, Hotelli Waltikan Rock´n´roll Ball ym...

Paita ja housut ompelimo margaritan verkkokaupasta

Kaikista mieluiten valmistan korsetteja. Aluksi haaveilin, että voisin elättää itseni pelkästään korsettien valmistuksella, mutta onhan se kiva päästä välillä tekemään jotain muutakin ja tuntuu siltä, että korsettien suosio alkaisi olla pikku hiljaa laskussa. Myös kaikki tylliunelmat ja kellohelmat miellyttävät minua, joten varsinkin niitä olen tehnyt verkkokaupan puolelle paljon.

Korsetti ja minihame PVC:stä

Miesten vaatteiden valmistamiseen en ole pahemmin saanut koulutusta, mutta nekin onnistuvat. Lapset ja eläimet jätän ihan suosiolla vaatettamatta, niille en oikein osaisi kaavoja tehdä.

Paita ja housut ompelimo margaritan verkkokaupasta

www.ompelimomargarita.com

Nekku

Itseäni ja elämääni esittelin viime tekstissä hieman, joten nyt voisi olla karvaisen tyttäreni vuoro.

Nekku syntyi Nokialaisella maatilalla 1.12.2002. Hän on nyt siis kahdeksan vuotias, vaikka kovin vaikea sitä on uskoa! Neiti vaikuttaa aivan 8 kuukauden ikäiseltä rämäpäältä... Ei ole tullut huomattua mitään ikään liittyviä hiljenemisen merkkejä vielä. Virtaa riittää kuin tuhannessa durasell-pupussa. Ja mikäs siinä viipottaessa, kun vaikuttaisi olevan niin kovin terve koira.

Nekku tykkää syödä, nukkua,syödä, riehua, syödä, tiputella karvojaan, syödä, nylkyttää, syödä ja haukkua. Nekku ei tykkää lenkkeillä, eikä hän tykkää mistään pelottavista asioista, esim. suojatiet, kissat, vesi, useimmat lapset, syömättömyys, eläinlääkärit, imurit, ilotulitteet, kovat oudot äänet, omituisen muotoiset lumikasat- tai vaikka muovipussit tien reunoilla. Aika moni asia on Nekun mielestä pelottava!

Nekku on siis sekarotuinen sekopää. Nekun emä on saksanpaimenkoiran ja suomenpystykorvan sekoitus ja isä on ilmeisesti Norjanharmaahirvikoira. Nekulla on myös toinen omistaja, yksi minun exäni. Koiran yhteishuoltajuus on yleensä aika mukavasti hoitunut. Nyt ei ole Nekku päässyt pitkään aikaan viettämään aikaa ns. "isinsä" kanssa, mutta toivottavasti taas tulevaisuudessa.

Nekku on maailman rasittavin tapaus, mutta samalla hän on myös maailman rakkain!

Nekku haluaa mahan rapsutusta!

Päätinpä ruveta bloggariksi...

Alkuun pääseminen on aina hankalaa... On tullut tätä ensimmäistä tekstiä kirjoitettua jo useampana päivänä, mutta vielä sitä en ole saanut julkaistuksi. Mielessä pyörii monia asioita, joista haluaisi kirjoittaa, mutta ei oikein tiedä mistä aloittaisi ja mitä edes uskaltaa kirjoittaa julkisesti.

Pitäisiköhän sitä vaan aloittaa omasta itsestään...
Olen Sanna Antila, tamperelaistunut Kangasalan kasvatti. Synnyin vuonna 1980. Jaloissa pyörii 8 vuotias sekarotuinen koiraneiti nimeltään Nekku. Kodin virkaa toimittaa luhtitalon alakertakaksio, jossa asun vuokralla ja parkkipaikalla nököttää punainen Mazda. Olen yksityisyrittäjä ja ammattinimikkeeni on ompelijakisälli. Firmani, ompelimo margaritan, perustin 1.12.2008. Tykkään eläimistä, vaatteista, asusteista, tatuoinneista, menneistä vuosikymmenistä (30-60-luku viehättävät eniten), musiikista niin livenä kuin kotona kuunneltuna (punk, rock´n´roll, rockabilly, neobilly, psychobilly, ska, oi!, joskus industrial...), matkustelusta (jos vaan olisi rahaa sellaiseen), tv:n katselusta, netissä roikkumisesta, välillä lukemisesta (Aku Ankat kelpaa aina), autolla ajamisesta, syömisestä, luonnosta jne.

Siinä nyt jotain näin aluksi.

Minä väännän itselleni 30-vee synttäridrinkkiä 9.10.2010