Kuva Facebookista löydetty
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
Naamatatuoinnit
Pari kuukautta sitten päätin tatuoida naamani! Kävin kaverin suosituksesta Susanna's Nail Salonissa Helsingin Alppilassa.
Ensimmäisellä kerralla tehtiin itse pigmentointi ja toinen kerta, noin kuukautta myöhemmin oli tarkiskäynti. Minun kohdallani tarkistuskäynti tarkoitti pigmentointineulan alle joutumista, sillä ensimmäisellä kerralla ei silmistä tulleet symmetriset. Minulla alkoi muodostua mustelmaa silmiin aika pian ja silmät turposivat sen verran, ettei ensimmäisellä kerralla pystynyt hoitamaan hommaa ihan loppuun asti. Piti odottaa, että silmät paranevat ensin kunnolla, ennen kuin niitä rupeaa korjailemaan.
Pigmentointi oli aika nopeaa, siinä kesti noin 10 minuuttia. Se ei tuntunut yhtään kivalta, välillä oikein sattui, mutta kyllä sen kesti! Aluksi luomiin siveltiin nestemäistä puudutusainetta ja sitten piti maata paikoillaan silmät kiinni kymmenisen minuuttia.
Normaalisti rajaukset maksaisivat Susanna's Nail Salonissa 150€, mutta kissamaiset rajaukset ovat 50€ kalliimmat. Olen nähnyt monen paikan hinnastoissa muutamia satasia kalliimpia hintoja, eikä lopputulokset ole näyttäneet yhtään paremmilta. Kaverini ja hänen tuttavansa, jotka ovat samassa paikassa ottaneet kestorajauksensa, ovat olleet hyvin tyytyväisiä!
Rajaukset kestävät 1-5 vuotta ja sen jälkeen ne hiljalleen häipyvät pois. Sitten kun nämä naamaltani katoavat, saatan hyvinkin käydä ottamassa rajaukset uusiksi. Nämä ovat nopeuttaneet arkiaamujani todella paljon! Pääsyy siihen, miksi kestopigmentoinnit halusin, oli se, että aloin allergisoitumaan muutamalle eyelinerilleni, niin nestemäiselle kuin kynälle. Ja kaiken lisäksi inhoan silmien ylärajausten tekoa! Se on hidasta ja kurjaa puuhaa! Onneksi on vielä Benecosin aivan huippu nestemäinen eyeliner, jolle en ole allergisoitunut, jota voin käyttää aina silloin, kun lähden johonkin juhlimaan!
Ensimmäisellä kerralla tehtiin itse pigmentointi ja toinen kerta, noin kuukautta myöhemmin oli tarkiskäynti. Minun kohdallani tarkistuskäynti tarkoitti pigmentointineulan alle joutumista, sillä ensimmäisellä kerralla ei silmistä tulleet symmetriset. Minulla alkoi muodostua mustelmaa silmiin aika pian ja silmät turposivat sen verran, ettei ensimmäisellä kerralla pystynyt hoitamaan hommaa ihan loppuun asti. Piti odottaa, että silmät paranevat ensin kunnolla, ennen kuin niitä rupeaa korjailemaan.
Pigmentointi oli aika nopeaa, siinä kesti noin 10 minuuttia. Se ei tuntunut yhtään kivalta, välillä oikein sattui, mutta kyllä sen kesti! Aluksi luomiin siveltiin nestemäistä puudutusainetta ja sitten piti maata paikoillaan silmät kiinni kymmenisen minuuttia.
 |
| Sanna ilman meikkiä tänä päivänä |
 |
| Ensimmäisen pigmentoinnin jälkeisenä iltana, silmät rasvattuina. (Kestopigmentointien hoito oli helppoa. Viikon ajan aamuin illoin Bepanthenilla rasvausta ja silmien puhtaanapitoa.) Tästä kuvasta ei käy ilmi se, kuinka hurjalta oikeasti näytin... Minulla jotenkin pääsi pigmentointimustetta aika paljon vasempaan silmään ja koska silmäni ovat aika kuivat ja pigmentori oli unohtanut ottaa silmätippoja mukaan, ei mustetta meinattu saada ulos silmästä. Silmä oli niin sumeana, että hyvä kun sillä näki mitään, joten oli koko ajan tarve kaivaa sitä jollain paperilla tai pumpulipuikolla. No, kuinkas siinä sitten käykään, kun silmäparkaa rassaa kauheasti... Se ärtyy ja pahasti! Sitten vasta tuli lähdettyä apteekkiin hakemaan silmätippoja. Silmä vuosi aivan solkenaan ja turvotuksen ja mustelmien takia näytin sydänsärkyneeltä perheväkivallan uhrilta. Itkevä nainen, jolla oli silmät mätkitty mustiksi. Silmätippojen avulla sain musteet ulos silmästä, mutta sumeus ja kipu silmässä jatkui useamman päivän, sillä silmä pääsi ärtymään niin pahasti ronkkimisesta. Se oli aivan punainen useamman päivän. Turvotus laski ihan päivässä tai parissa. |
 |
| Silmät parantuneena ensimmäisen käsittelyn jäljiltä. |
 |
| Heti toisen käsittelyn jälkeen, silmät rasvattuna. |
 |
| Silmät parantuneena toisen käsittelyn jälkeen. Mustelmaa on vielä jäljellä, mutta se ei haittaa, sillä kaikki luulevat, että olen laittanut sinertävää luomiväriä. |
 |
| Toisella kerralla rajauksia korjailtiin pitkään ja vähän väliä tuli katsottua peilistä ja todettua, että tuohon ja tuohon tarvii vielä pari neulan pistoa. Kotona sitten kun tuijotin itseäni vielä tarkemmin peilistä ja oikein läheltä, huomasin vielä pieniä korjauksen tarpeessa olevia kohtia, mutta eipä sitä viitsinyt enää mitään reklamaatioita ruveta tekemään. Olin itse sanonut, että nyt on hyvät ja lähtenyt tyytyväisenä kotiin. Metrin tai parin päästä katsottuna rajaukset ovat oikein hyvät! Täydelliset arkirajaukset! Kun lähden hippailemaan, laitan päälle nestemäiset rajaukset. |
Normaalisti rajaukset maksaisivat Susanna's Nail Salonissa 150€, mutta kissamaiset rajaukset ovat 50€ kalliimmat. Olen nähnyt monen paikan hinnastoissa muutamia satasia kalliimpia hintoja, eikä lopputulokset ole näyttäneet yhtään paremmilta. Kaverini ja hänen tuttavansa, jotka ovat samassa paikassa ottaneet kestorajauksensa, ovat olleet hyvin tyytyväisiä!
Rajaukset kestävät 1-5 vuotta ja sen jälkeen ne hiljalleen häipyvät pois. Sitten kun nämä naamaltani katoavat, saatan hyvinkin käydä ottamassa rajaukset uusiksi. Nämä ovat nopeuttaneet arkiaamujani todella paljon! Pääsyy siihen, miksi kestopigmentoinnit halusin, oli se, että aloin allergisoitumaan muutamalle eyelinerilleni, niin nestemäiselle kuin kynälle. Ja kaiken lisäksi inhoan silmien ylärajausten tekoa! Se on hidasta ja kurjaa puuhaa! Onneksi on vielä Benecosin aivan huippu nestemäinen eyeliner, jolle en ole allergisoitunut, jota voin käyttää aina silloin, kun lähden johonkin juhlimaan!
Naisen iholla, kirja jonka äitinikin saisi lukea!
Tutumman puoleinen neitokainen kirjoitti kirjan ja vieläpä hyvin mielenkiintoisesta aiheesta, joten pakkohan se oli sitten hommata! Tilasin oman opukseni Adlibriksestä, sillä siellä se näytti olevan halvimmillaan, eikä edes postimaksua tarvinnut maksaa!
Näin kirjasta kerrotaan Tammen sivuilla:
En ole hetkeen lukenut mitään kirjaa noin suurella innolla. Aihe oli mielenkiintoinen ja kirjassa oli lyhyitä tarinoita, sekä paljon värikkäitä, isoja kuvia. Juuri sitä kirjoiltani toivon!! Kirjassa kerrottiin siitä, miksi naiset ovat halunneet tatuoida itseään, minkälaisia tarinoita heidän tatuointiensa takaa löytyy ja mitä kaikkea he ovat saaneet/joutuneet kokemaan tatuointiensa takia.
Nykypäivänä ihmiset ovat hirveän pinnallisia, pahansuopia ja monet saattavat haukkua toisia hyvinkin pinnallisista syistä. Varsinkin he, jotka pukeutuvat persoonallisesti tai näyttävät muuten hieman oudoilta, saavat hyvinkin paljon lokaa niskaansa. Muun muassa tatuoidut ihmiset joutuvat kokemaan tätä ja paljon! Tämä on outoa, sillä tatuointeja on löytynyt ihmisten iholta melkeinpä ikuisuuden ajan! Se ei todellakaan ole mikään tämän hetken muoti-ilmiö. Kuvien aiheet ja värit ovat tosin muuttuneet vuosien saatossa. Miehillä tatuoinnit ovat hieman hyväksytympiä, joten oli kiva, että tämä kirja kertoi juurikin naisten tatuoinneista!
Itse olen tatuoitu. Olen ylpeä tatuoinneistani, enkä todellakaan kadu niitä! Ainoa asia mikä tatuoinneissani on harmittanut, on se, että aluksi tuli otettua liian pieniä kuvia! Tätä ovat monet tatuoidut ihmiset harmitelleet. Myös tatuointiartistin valinta on tarkkaa puuhaa. Ei kannata mennä sille, joka on halpa ja jolle saa nopeasti ajan, siitä ei välttämättä hyvä seuraa... On omakohtaista kokemusta, mutta onneksi on laser ja peitekuvat!
Olen saanut monesta suunnasta kuulla valitusta ja ihmettelyä tatuointieni vuoksi. Se on tuntunut jotenkin oudolta... Minun ihoni, minun valintani! Vaikka juuri sinä et pitäisikään tatuoinneista, ei se tarkoita sitä, että niistä ei silloin pidä kukaan muukaan. Tatuoinnit eivät tee kenestäkään yhtään huonompaa ihmistä, ne ovat vain kuvia! Olen myös saanut kuulla sitä, että vanhemmiten varmasti tulen katumaan niitä ja entä sitten, kun vanhenen ja iho rupeaa roikkumaan, silloinhan myös tatuoinnitkin rupeavat roikkumaan. Olen huomannut sen, että ne ihmiset, joilla on vaan joku yksi pikku ruusu rinnassaan tai perhonen nilkassaan tai joku muu kuva, joka on vain valittu jostain valmiiden mallien joukosta, saattavat ruveta katumaan tatuointiaan paljon herkemmin kuin he, joilla on paljon tatuointeja. Kaikki tietämäni "rankemmalla kädellä tatuoidut" henkilöt usein tuppaavat milteinpä unohtamaan tatuointiensa olemassaolon. Niistä on tullut vain osa heidän omaa ihoaan. Ja entä sitten, jos tatuoinnit rypistyvät vanhemmiten ja alkavat roikkumaan muun ihon kanssa. Ei se tatuoimaton ryppyinen ja roikkuva iho ole yhtään sen kauniimpi!
Oma äitini on kova tatuointien vastustaja. Suurin osa kavereistani ja tutuistani on tatuoituja ja kun näytän hänelle vaikka valokuvia jostain tapahtumista, pitää hän kauheaa tuskaista ähinää ja puhinaa ja voivottelee sitä kun nuoret ihmiset ovat menneet pilaamaan itsensä. Äiti hyvä, kauneusihanteita löytyy maailmasta tasan yhtä monta kuin maailmasta löytyy ihmisiä! Toiset haluavat näyttää prinsessoilta ja toiset peikoilta, jotkut ovat susia lampaiden vaatteissa ja niin edelleen... Tatuointi on ihan yhtä paha asia kuin taulu oman kodin seinällä! Pitää muistaa se, ettei ole koiraa karvoihin katsomista ja varsinkin pinnallisista asioista haukkuminen on todella typerää! Antaa kaikkien kukkien kukkia niin kauan kuin siitä ei ole oikeasti mitään haittaa muille ihmisille.
Kirjaa lukiessani teki mieli ruveta alleviivaamaan teksiä ja lukea alleviivauksiani esimerkiksi juurikin omalle äidille. Ehkä vielä joku päivä pakotan äidin lukemaan koko kirjan!
Näin kirjasta kerrotaan Tammen sivuilla:
Naisen iholla, 32 tarinaa tatuoinneista
Millainen äiti on nainen, jolla on rinnoissa tatuointi? Uskaltaako tatuoitua myyjää puhutella? Uutuuskirjassa 16 63-vuotiaat naiset kertovat, miksi he ovat ottaneet ihoonsa kuvia ja miten se on vaikuttanut työrooliin ja ihmissuhteisiin.
Naisen iholla on visuaalinen ja esteettinen kirja. Kolmisenkymmentä hyvin erilaista ja eri-ikäistä naista kertoo tatuointiensa tarinan, ja jokaista tarinaa kuvittavat kertojan oman kehon kuvat. Yhdelle kyse on koristautumisesta, toiselle se on tärkeä taidemuoto, joillekin terapiaa tai identiteetin rakentamista. Kuva voi olla lahja lapselta tai äidiltä, osa henkilöhistoriaa, tapa kertoa omista arvoista ja nauttia kehostaan joka päivä.
Naiset joutuvat selittämään tatuointejaan useammin kuin miehet, ikään kuin kuvan ottamiseen pitäisi olla huolellisemmin perusteltu motiivi. Ja usein onkin. Kirjan tarinat yllättävät ja herättävät myös lukijan perustelemaan mielipiteitään tatuoinnista.
"Tatuoinneista puhutaan paljon, mutta harvoin äänessä ovat itse kuvien kantajat. Jenny Belitz-Henrikssonin Naisen iholla -kirja ja sen 32 omakohtaista tatuointitarinaa korjaavat tilanteen."
– Costume 2013/3
– Costume 2013/3
"32 naisen tarinat tatuoinneistaan ovat kiinnostavia ja kuvat kauniita."
– Olivia 2013/4
– Olivia 2013/4
Nykypäivänä ihmiset ovat hirveän pinnallisia, pahansuopia ja monet saattavat haukkua toisia hyvinkin pinnallisista syistä. Varsinkin he, jotka pukeutuvat persoonallisesti tai näyttävät muuten hieman oudoilta, saavat hyvinkin paljon lokaa niskaansa. Muun muassa tatuoidut ihmiset joutuvat kokemaan tätä ja paljon! Tämä on outoa, sillä tatuointeja on löytynyt ihmisten iholta melkeinpä ikuisuuden ajan! Se ei todellakaan ole mikään tämän hetken muoti-ilmiö. Kuvien aiheet ja värit ovat tosin muuttuneet vuosien saatossa. Miehillä tatuoinnit ovat hieman hyväksytympiä, joten oli kiva, että tämä kirja kertoi juurikin naisten tatuoinneista!
Itse olen tatuoitu. Olen ylpeä tatuoinneistani, enkä todellakaan kadu niitä! Ainoa asia mikä tatuoinneissani on harmittanut, on se, että aluksi tuli otettua liian pieniä kuvia! Tätä ovat monet tatuoidut ihmiset harmitelleet. Myös tatuointiartistin valinta on tarkkaa puuhaa. Ei kannata mennä sille, joka on halpa ja jolle saa nopeasti ajan, siitä ei välttämättä hyvä seuraa... On omakohtaista kokemusta, mutta onneksi on laser ja peitekuvat!
Olen saanut monesta suunnasta kuulla valitusta ja ihmettelyä tatuointieni vuoksi. Se on tuntunut jotenkin oudolta... Minun ihoni, minun valintani! Vaikka juuri sinä et pitäisikään tatuoinneista, ei se tarkoita sitä, että niistä ei silloin pidä kukaan muukaan. Tatuoinnit eivät tee kenestäkään yhtään huonompaa ihmistä, ne ovat vain kuvia! Olen myös saanut kuulla sitä, että vanhemmiten varmasti tulen katumaan niitä ja entä sitten, kun vanhenen ja iho rupeaa roikkumaan, silloinhan myös tatuoinnitkin rupeavat roikkumaan. Olen huomannut sen, että ne ihmiset, joilla on vaan joku yksi pikku ruusu rinnassaan tai perhonen nilkassaan tai joku muu kuva, joka on vain valittu jostain valmiiden mallien joukosta, saattavat ruveta katumaan tatuointiaan paljon herkemmin kuin he, joilla on paljon tatuointeja. Kaikki tietämäni "rankemmalla kädellä tatuoidut" henkilöt usein tuppaavat milteinpä unohtamaan tatuointiensa olemassaolon. Niistä on tullut vain osa heidän omaa ihoaan. Ja entä sitten, jos tatuoinnit rypistyvät vanhemmiten ja alkavat roikkumaan muun ihon kanssa. Ei se tatuoimaton ryppyinen ja roikkuva iho ole yhtään sen kauniimpi!
Oma äitini on kova tatuointien vastustaja. Suurin osa kavereistani ja tutuistani on tatuoituja ja kun näytän hänelle vaikka valokuvia jostain tapahtumista, pitää hän kauheaa tuskaista ähinää ja puhinaa ja voivottelee sitä kun nuoret ihmiset ovat menneet pilaamaan itsensä. Äiti hyvä, kauneusihanteita löytyy maailmasta tasan yhtä monta kuin maailmasta löytyy ihmisiä! Toiset haluavat näyttää prinsessoilta ja toiset peikoilta, jotkut ovat susia lampaiden vaatteissa ja niin edelleen... Tatuointi on ihan yhtä paha asia kuin taulu oman kodin seinällä! Pitää muistaa se, ettei ole koiraa karvoihin katsomista ja varsinkin pinnallisista asioista haukkuminen on todella typerää! Antaa kaikkien kukkien kukkia niin kauan kuin siitä ei ole oikeasti mitään haittaa muille ihmisille.
Kirjaa lukiessani teki mieli ruveta alleviivaamaan teksiä ja lukea alleviivauksiani esimerkiksi juurikin omalle äidille. Ehkä vielä joku päivä pakotan äidin lukemaan koko kirjan!
Tavastialla ja Pacificossa
Töissä pitää kiirettä! Olen joutunut tekemään hirveästi ylitöitä ja minun piti mennä töihin pääsiäisenäkin. Sain kuitenkin hommat siihen malliin, että kunhan vaan teen koko ensiviikon ylitöitä, niin kyllä minä kerkiän (toivottavasti!). Nyt olen siis nauttinut pääsiäislomasta, kolmas päivä jo menossa.
Torstai iltana aloitin pääsiäissiivouksen ja perjantaina jatkoin ahkerasti. Perjantaisen siivouksen lomassa piti käydä Viikissä tekemässä tupatarkastus veljen perheen uuteen kotiin. Hyvältä näytti! Kateus iski! Siellä oli kyläilemassä myös äiti ja täti avopuolisoittensa kera. He myös pikaisesti poikkesivat minun luonani ennen kuin lähtivät ajelemaan kohti Pirkanmaata. Alkuillasta sain yhden ystävän kylään luokseni. Syötiin vähän sipsiä ja pähkinöitä ja juotiin jotain vettä vahvempaa. Sitten mentiin Tavastialle katsomaan Anal Thunderia ja Cockney Rejectsiä. Keikan jälkeen piti vielä jäädä vähän tanssimaan, kun dj soitti niin hyvää musiikkia. Tavastialta mentiin hetkeksi Navy Jerry'siin. Siellä tämän samaisen, luonani aloittelemassa olleen ystäväni kanssa autettiin yksi tuttu herra tanssikilpailun voittajaksi. Palkinnoksi tuli skumppapullo. Kotona olin joskus puoli kahden jälkeen ja uni tuli samantien.
Lauantai päivä meni melkein nukkuessa. Alkuillasta piti lähteä Roihuvuoreen yhden kaveripariskunnan luo aloittelemaan. Minun aloitteluni tarkoitti sipsien mussuttamista ja sokerihumalan hakua. Päätin lähteä autolla liikenteeseen, kun oli hieman heikko ja krapulainen olo. Roihuvuoresta matka jatkui Kallioon ja Pacificoon. Siellä oli Catch The Beat Club. Eli taas pääsi hiomaan tanssimovejaan parketille! Kivaa oli! Siellä oli samalla joku Fred Perry-merkin mainostusilta. Esillä oli Fred Perryn julisteita ja tarjolla oli kaikkea pikkusälää, esim. rintanappeja. Tanssikansan sekaan heitettiin illan aikana pari paitaa ja laukku ja se joka tuotteen nappasi kiinni, sai sen pitää. Minä onnistuin nappaamaan ensimmäisen paidan ja sehän istui melkein kuin valettu! Vaikka olinkin kuoleman väsynyt koko päivän, jaksoin hienosti pilkkuun asti ja suurin osa illasta meni leikkien parkettien partaveistä. Illan jälkeen sain vielä leikkiä taksikuskia. Kotiin kun pääsin, oli pakko ruveta vielä kokkailemaan itselleen ruokaa.
Torstai iltana aloitin pääsiäissiivouksen ja perjantaina jatkoin ahkerasti. Perjantaisen siivouksen lomassa piti käydä Viikissä tekemässä tupatarkastus veljen perheen uuteen kotiin. Hyvältä näytti! Kateus iski! Siellä oli kyläilemassä myös äiti ja täti avopuolisoittensa kera. He myös pikaisesti poikkesivat minun luonani ennen kuin lähtivät ajelemaan kohti Pirkanmaata. Alkuillasta sain yhden ystävän kylään luokseni. Syötiin vähän sipsiä ja pähkinöitä ja juotiin jotain vettä vahvempaa. Sitten mentiin Tavastialle katsomaan Anal Thunderia ja Cockney Rejectsiä. Keikan jälkeen piti vielä jäädä vähän tanssimaan, kun dj soitti niin hyvää musiikkia. Tavastialta mentiin hetkeksi Navy Jerry'siin. Siellä tämän samaisen, luonani aloittelemassa olleen ystäväni kanssa autettiin yksi tuttu herra tanssikilpailun voittajaksi. Palkinnoksi tuli skumppapullo. Kotona olin joskus puoli kahden jälkeen ja uni tuli samantien.
 |
| Poro oli ihan pähkinöinä, kun sai aloitella meidän kanssamme! |
 |
| Dippisoosia kera hula-hula oravan. |
 |
| Anal Thunder |
 |
| Cockney Rejects |
 |
| Yritä nyt sitten aamulla nukkua pitkään, kun yksi on näin läheisissä tunnelmissa... |
Lauantai päivä meni melkein nukkuessa. Alkuillasta piti lähteä Roihuvuoreen yhden kaveripariskunnan luo aloittelemaan. Minun aloitteluni tarkoitti sipsien mussuttamista ja sokerihumalan hakua. Päätin lähteä autolla liikenteeseen, kun oli hieman heikko ja krapulainen olo. Roihuvuoresta matka jatkui Kallioon ja Pacificoon. Siellä oli Catch The Beat Club. Eli taas pääsi hiomaan tanssimovejaan parketille! Kivaa oli! Siellä oli samalla joku Fred Perry-merkin mainostusilta. Esillä oli Fred Perryn julisteita ja tarjolla oli kaikkea pikkusälää, esim. rintanappeja. Tanssikansan sekaan heitettiin illan aikana pari paitaa ja laukku ja se joka tuotteen nappasi kiinni, sai sen pitää. Minä onnistuin nappaamaan ensimmäisen paidan ja sehän istui melkein kuin valettu! Vaikka olinkin kuoleman väsynyt koko päivän, jaksoin hienosti pilkkuun asti ja suurin osa illasta meni leikkien parkettien partaveistä. Illan jälkeen sain vielä leikkiä taksikuskia. Kotiin kun pääsin, oli pakko ruveta vielä kokkailemaan itselleen ruokaa.
 |
| Illan Dj:t |
 |
| Pikkusälää kotiinviemisiksi |
 |
| Uusi paita! |
 |
| Paita sopii yhteen Nekun pallon kanssa! |
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Saturday, dinner and a movie
Lauantai piti aloittaa työn teolla, sillä nyt on niin paljon hommia, ettei niitä meinaa ehtiä tehdä ajoissa valmiiksi. Huh huh, olen aivan loppu! Ensi viikosta tulee todella kiireinen. Ahdistaa jo kovin!
Töistä metroilin Kamppiin ja tapasin veljeni. Menimme yhdessä syömään Olipa Kerran... nimiseen ravintolaan. Paikka oli kovin viihtyisäksi sisustettu. Hieman 50-lukua henkivällä tyylillä. Minun valintani ruoaksi oli hodari (pieni). Vaikka valitsinkin pienen version, oli se silti ihan riittävän kokoinen, mutta ei siitä silti jäänyt hirveää ähkyä. Hodarissa oli kaksi tuhtia Merques-nakkia ciabatta-leivän välissä, kurkkujoghurttikastiketta, minttua, paahdettua sipulia ja Monterey Jack-juustoa. Jölkiruoaksi oli pakko ottaa paahtovanukas. Se oli maustettu rosmariinilla ja sen kanssa oli tarjolla pari mansikan palaa ja mustikkagranitea. Nam!
Veli lähti omille teilleen ja minä porhalsin kaverin luokse ruokkimaan kissoja. Olen ollut tällä viikolla kissojen hoitaja, kun kaveri on ollut Teneriffalla. Sieltä sitten kotiin hoitelemaan omaa elikkoa ja sitten yhden mutkan kautta Siltamäkeen kaverin luokse juoruamaan ja katsomaan Twilightin toiseksi viimeisintä osaa. Tänään tuli katsottua yhdessä se viimeinen. Nyt olen minäkin sitten saanut itseni sivistettyä katsomalla kaikki osat läpi!
Töistä metroilin Kamppiin ja tapasin veljeni. Menimme yhdessä syömään Olipa Kerran... nimiseen ravintolaan. Paikka oli kovin viihtyisäksi sisustettu. Hieman 50-lukua henkivällä tyylillä. Minun valintani ruoaksi oli hodari (pieni). Vaikka valitsinkin pienen version, oli se silti ihan riittävän kokoinen, mutta ei siitä silti jäänyt hirveää ähkyä. Hodarissa oli kaksi tuhtia Merques-nakkia ciabatta-leivän välissä, kurkkujoghurttikastiketta, minttua, paahdettua sipulia ja Monterey Jack-juustoa. Jölkiruoaksi oli pakko ottaa paahtovanukas. Se oli maustettu rosmariinilla ja sen kanssa oli tarjolla pari mansikan palaa ja mustikkagranitea. Nam!
Veli lähti omille teilleen ja minä porhalsin kaverin luokse ruokkimaan kissoja. Olen ollut tällä viikolla kissojen hoitaja, kun kaveri on ollut Teneriffalla. Sieltä sitten kotiin hoitelemaan omaa elikkoa ja sitten yhden mutkan kautta Siltamäkeen kaverin luokse juoruamaan ja katsomaan Twilightin toiseksi viimeisintä osaa. Tänään tuli katsottua yhdessä se viimeinen. Nyt olen minäkin sitten saanut itseni sivistettyä katsomalla kaikki osat läpi!
 |
| Vähän teki mieli tälläytyä ravintolaan menoa varten. Mekko on omaa tuotantoa, kengät Hush Puppiesin ja laukku Tampereen Yesterdaystä. |
 |
| Kyllä tätä nykyistä feather cut tukkaakin saa vähän naisellisemmin laitettua. |
Urheilijanuori Sanna
Tänään oli se päivä, kun minä hiihdin! Käytiin hiihtämässä kaverin kanssa Siltamäen urheilupuistossa. Keli oli aivan mahtava!! Hiihtäminen oli rankkaa, kamalaa ja mahtavaa samaan aikaan. Minä en edes kaatunut hiihtolenkin aikana! Yhden kierroksen jälkeen olin aivan kuollut, mutta kaveri vaati, että mennään vielä toinen kierros. Pakkohan se sitten oli. Kaverini päätti hiihtää vielä vähän ylimääräistäkin ja meni aikamoista vauhtia minuun verrattuna. Olin ihan innoissani, kun olin jaksanut hiihtää yhteensä kolme kilometriä, mutta kaveri sitten oikoi vähän luulojani ja kertoi minun hiihtäneen ilmeisesti kuusi kilometriä.
Hiihtolenkin jälkeen pääsin kylpyyn ja sain vielä herkullista kasvisruokaa ja suklaata. Twilightin viimeinen osakin tuli katsottua. Sitten tulin kotiin ja kävin vielä koiran kanssa kävelemässä pari kilometriä!
Hiihtolenkin jälkeen pääsin kylpyyn ja sain vielä herkullista kasvisruokaa ja suklaata. Twilightin viimeinen osakin tuli katsottua. Sitten tulin kotiin ja kävin vielä koiran kanssa kävelemässä pari kilometriä!
 |
| Monoo jalkaan! Onneksi kaverilla oli lainata minulle paita ja takki, ettei tarvinnut lähteä untuvatakissa valuttaan hikeä! |
 |
| Mun sukset! |
 |
| Mää hiihdän! |
 |
| Siellä se oikeasti urheilullinen tapaus menee |
 |
| Niin, siis en kaatunut koko lenkin aikana, mutta just kun oltiin päästy ladulta pois ja oli pari metriä matkaa siihen kohtaan missä piti sukset ottaa irti jaloista, kävi näin... |
 |
| After ski-ateria. Sinappista kikhernesalaattia ja fenkolinen kasvispaistos kera herkkusienien. |
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Raitaa
Minä niin tykkään raitapaidoista! Joku kuukausi tai pari sitten ostin itselleni H&M:stä halvan trikoisen mustavalkoraidallisen paidan. Se oli ensimmäistä kertaa päälläni Hyvinkäällä lauantaina. Tänään pukeuduin siihen uudestaan.
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Hyvinkäällä psykoilemassa
Eilen olin viettämässä iltaa Hyvinkään Sveitsissä, Hotelli Rantasipissä. Siellä oli Rock'n'Roll Night Goes Psycho. Esiintyjälistalta löytyi Relentless, Scandinavian Hanks, Magnetix, Bloodsucking Zombies From Outer Space ja Long Tall Texans. Myös Flesh Roxon soitti hetken aikaa.
Scandinavian Hanks jäi väliin, kun olin juuri silloin kavereitten hotellihuoneessa syömässä banaania ja juoruamassa tyttöjen kesken.
Tällä kertaa jostain syystä innostuin eniten Magnetixistä. Syynä saattoi olla ihan sekin, että se soitti hyvään aikaan, ei ollut vielä aivan kuoleman väsynyt. Jotenkin Long Tall Texans jätti tällä kertaa hieman kylmäksi... Yleensä se on kovin hyvä. Bändi kyllä aloitti soiton vasta 1.30 ja siihen aikaan olisin vaan halunnut kaatua sänkyyn...
Vaikka bändit soitti psykoa, niin silti muutaman kappaleen pystyi tanssimaan oikein fuskun tai boogie woogien tai minkälie askelein. Sai mukavasti hien pintaan!
Yöllä ei ollut kauhean kiva ajella, kun oli aikas kova pakkanen, lämmitin ei kunnolla toiminut ja väsytti ihan älyttömästi, mutta hengissä selvisin kotiin! Reitti takaisinpäin oli Hyvinkää-Vantaa-Helsinki-Espoo-Helsinki.
Scandinavian Hanks jäi väliin, kun olin juuri silloin kavereitten hotellihuoneessa syömässä banaania ja juoruamassa tyttöjen kesken.
 |
| Relentless |
 |
| Magnetix |
 |
| Bloodsucking Zombies From Outer Space |
 |
| Long Tall Texans |
Tällä kertaa jostain syystä innostuin eniten Magnetixistä. Syynä saattoi olla ihan sekin, että se soitti hyvään aikaan, ei ollut vielä aivan kuoleman väsynyt. Jotenkin Long Tall Texans jätti tällä kertaa hieman kylmäksi... Yleensä se on kovin hyvä. Bändi kyllä aloitti soiton vasta 1.30 ja siihen aikaan olisin vaan halunnut kaatua sänkyyn...
Vaikka bändit soitti psykoa, niin silti muutaman kappaleen pystyi tanssimaan oikein fuskun tai boogie woogien tai minkälie askelein. Sai mukavasti hien pintaan!
Yöllä ei ollut kauhean kiva ajella, kun oli aikas kova pakkanen, lämmitin ei kunnolla toiminut ja väsytti ihan älyttömästi, mutta hengissä selvisin kotiin! Reitti takaisinpäin oli Hyvinkää-Vantaa-Helsinki-Espoo-Helsinki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)