Yksi noista on jo kovaa vauhtia toteutumassa, eli muutto. Eli se siis varmistaa sen, että kyse ei ole mistään höpsötyksestä, vaan faktatiedosta! Hihii!!
lauantai 31. joulukuuta 2011
Uuden vuoden taiat
Tulipas taiottua! Tina on muodoltaan sydän, varjoa vasten näyttää lohikäärmeeltä tai polkupyörältä. Tinan pinta ei ole niin syheröinen, ettei mitään suuria rahallisia rikkauksia tarvi odottaa, mutta ei ilmeisesti köyhyyttäkään. Ei ole luvassa sairautta eikä kuolemaa. Sydämelle löysin tulkinnoiksi onnea tai rakkautta, lohikäärme voi tarkoittaa suurta yhtäkkistä muutosta tai toisen tulkinnan mukaan pitäisi hillitä itseään, eikä saisi antaa himojensa viedä... Polkupyörälle en löytänyt mitään tulkintaa, mutta laivat ja autot tarkoittavat matkaa, ehkä se sitten tarkoittaa köyhän naisen pikku reissua... Kuppitaika lupasi muuttoa, häitä ja juhlimista/hauskan pitoa. Ei kuulosta hullummalta!! Vielä kun kävisivät toteen, niin hyvä olisi!
Yksi noista on jo kovaa vauhtia toteutumassa, eli muutto. Eli se siis varmistaa sen, että kyse ei ole mistään höpsötyksestä, vaan faktatiedosta! Hihii!!
Yksi noista on jo kovaa vauhtia toteutumassa, eli muutto. Eli se siis varmistaa sen, että kyse ei ole mistään höpsötyksestä, vaan faktatiedosta! Hihii!!
Yök, uusi vuosi, yök!
Hyvää Uutta Vuotta!
Minä inhoan uuden vuoden aattoa!! Yksi ikävimmistä päivistä, mitä vaan on! Lapsuuden uudet vuodet olivat ihan ok. Äidin kanssa valettiin tinaa ja katseltiin raketteja. Teininä olin kavereiden kanssa ja nekin uudet vuodet olivat ihan ok. Mutta aikuisiällä on ollut melkeinpä vaan tosi kurjaa... Mieleeni tulee kolme kivaa uuden vuoden aattoa. Kerran olin silloisen poikaystäväni kanssa jossain prätkätallin kemuissa, siellä oli myös muutama kaverini. Siellä oli ihan rattoisaa, mutta sieltä kun lähdettiin pois, rupesi poikaystävä ärsyttäväksi ja loppuilta oli aika kurja... Eli ei sekään sitten ihan huippu ilta ollut... Yhtenä vuonna oli kaveripariskunnalla Mexico aiheiset bileet. Hyvää ruokaa, loistavaa seuraa ja pääsin yöllä pussailemaan ihastukseni kanssa. Silloin oli aivan mahtavaa!! Olikohan siitä seuraava uusi vuosi, kun näytti siltä, että on luvassa huipputylsä ilta ja pistin päivällä kavereille viestejä, että jos joku haluaa tulla minun luokseni juhlimaan, niin minä voin pistää hipat pystyyn ja ihme ja kumma, kiva joukko porukkaa ilmestyi luokseni illalla ja juhlat jatkuivat aamuun asti. Muuten uuden vuoden aatot ovat olleet sitä, että olen yksin kotona ja katselen telkkaria ja valan tinaa ja yritän miettiä jotain uuden vuoden taikoja, mitä voisin tehdä. Viimeistään silloin, kun ilotulitteet alkavat räiskyä ja pihalta kuuluu iloisia uuden vuoden toivotuksia, alkaa itku kuristaa kurkkua. Taas olen yksin, vaikka tänään kuuluisi olla kavereiden ja rakkaiden ihmisten seurassa pitämässä hauskaa. Ei ole ketään, kenen kanssa pussata, kun vuosi vaihtuu tai edes ketään, ketä halata lujaa. Koiraparankin puolesta tuntuu todella pahalta! Se yleensä katoaa sängyn alle tärisemään viimeistään ilta kuudelta ja saattaa hyvässä lykyssä tulla sieltä pois aamulla. Seuraavat pari viikkoa menee niin, että koiran saa melkeinpä väkisin kantaa ulos tarpeilleen ja jos jostain kuuluu pienikin ääni, säntää se kauhuissaan takaisin sisälle, kun kuvittelee, että taas tuli uusi vuosi.
Minun mielestäni ilotulitteet pitäisi aivan ehdottomasti kieltää yksityishenkilöiltä!! Niistä on niin paljon haittaa. Ihmiset menettävät näkönsä, tai vammautuvat jotenkin muuten, omaisuutta, esim. postilaatikoita ja roskakoreja tuhotaan ilotulitteilla, eläimet saavat jopa sydänkohtauksia kauhun takia, jätettä kertyy luontoon hirveästi ja rahaa lentää taivaan tuuliin vaikka kuinka paljon! Olisi niin paljon parempi, että joku ammattitaitoinen henkilö hoitaisi ilotulituksen jossain tietyssä paikassa ja sitä voisi kaikki mennä seuraamaan, esim. kaupunkien keskustassa ja vaikka koulujen pihoissa. Näin säästyttäisiin monelta ikävältä asialta, eikä tarvitsisi kuunnella jatkuvaa pauketta, kun kakarat räjäyttelee paukkuja pihalla joulusta lähestulkoon juhannukseen saakka.
Minä inhoan uuden vuoden aattoa!! Yksi ikävimmistä päivistä, mitä vaan on! Lapsuuden uudet vuodet olivat ihan ok. Äidin kanssa valettiin tinaa ja katseltiin raketteja. Teininä olin kavereiden kanssa ja nekin uudet vuodet olivat ihan ok. Mutta aikuisiällä on ollut melkeinpä vaan tosi kurjaa... Mieleeni tulee kolme kivaa uuden vuoden aattoa. Kerran olin silloisen poikaystäväni kanssa jossain prätkätallin kemuissa, siellä oli myös muutama kaverini. Siellä oli ihan rattoisaa, mutta sieltä kun lähdettiin pois, rupesi poikaystävä ärsyttäväksi ja loppuilta oli aika kurja... Eli ei sekään sitten ihan huippu ilta ollut... Yhtenä vuonna oli kaveripariskunnalla Mexico aiheiset bileet. Hyvää ruokaa, loistavaa seuraa ja pääsin yöllä pussailemaan ihastukseni kanssa. Silloin oli aivan mahtavaa!! Olikohan siitä seuraava uusi vuosi, kun näytti siltä, että on luvassa huipputylsä ilta ja pistin päivällä kavereille viestejä, että jos joku haluaa tulla minun luokseni juhlimaan, niin minä voin pistää hipat pystyyn ja ihme ja kumma, kiva joukko porukkaa ilmestyi luokseni illalla ja juhlat jatkuivat aamuun asti. Muuten uuden vuoden aatot ovat olleet sitä, että olen yksin kotona ja katselen telkkaria ja valan tinaa ja yritän miettiä jotain uuden vuoden taikoja, mitä voisin tehdä. Viimeistään silloin, kun ilotulitteet alkavat räiskyä ja pihalta kuuluu iloisia uuden vuoden toivotuksia, alkaa itku kuristaa kurkkua. Taas olen yksin, vaikka tänään kuuluisi olla kavereiden ja rakkaiden ihmisten seurassa pitämässä hauskaa. Ei ole ketään, kenen kanssa pussata, kun vuosi vaihtuu tai edes ketään, ketä halata lujaa. Koiraparankin puolesta tuntuu todella pahalta! Se yleensä katoaa sängyn alle tärisemään viimeistään ilta kuudelta ja saattaa hyvässä lykyssä tulla sieltä pois aamulla. Seuraavat pari viikkoa menee niin, että koiran saa melkeinpä väkisin kantaa ulos tarpeilleen ja jos jostain kuuluu pienikin ääni, säntää se kauhuissaan takaisin sisälle, kun kuvittelee, että taas tuli uusi vuosi.
Minun mielestäni ilotulitteet pitäisi aivan ehdottomasti kieltää yksityishenkilöiltä!! Niistä on niin paljon haittaa. Ihmiset menettävät näkönsä, tai vammautuvat jotenkin muuten, omaisuutta, esim. postilaatikoita ja roskakoreja tuhotaan ilotulitteilla, eläimet saavat jopa sydänkohtauksia kauhun takia, jätettä kertyy luontoon hirveästi ja rahaa lentää taivaan tuuliin vaikka kuinka paljon! Olisi niin paljon parempi, että joku ammattitaitoinen henkilö hoitaisi ilotulituksen jossain tietyssä paikassa ja sitä voisi kaikki mennä seuraamaan, esim. kaupunkien keskustassa ja vaikka koulujen pihoissa. Näin säästyttäisiin monelta ikävältä asialta, eikä tarvitsisi kuunnella jatkuvaa pauketta, kun kakarat räjäyttelee paukkuja pihalla joulusta lähestulkoon juhannukseen saakka.
perjantai 30. joulukuuta 2011
Paluu Kirkkonummelle
Kirkkonummella taasen! Täällä olisi tarkoitus olla loppiaiseen asti, mikäli se muutto silloin onnistuu. Olisi mielenkiintoista tietää, milloin tänne on sähköt palautuneet. Sen tiedän ihan varmaksi, että ainakin yli 24 tuntia ovat olleet poikki. Minulla oli sitten jäänyt makuuhuoneen lamppu palamaan... Olihan se kiva palata kotiin, kun oli valaistus valmiina...
Oli hienoa, kun sain pitkästä aikaa pyöritettyä koneellisen pyykkiä! Ensin ei vaan saanut aikaiseksi, sitten oli pyhät ja sitten meni sähköt ja sitten katosin pesukoneettomaan Puotilaan.
Jotenkin ahdisti palata tänne, mutta toisaalta tuntui taas mukavalta. Oi mikä ihana rauha ja hiljaisuus!! Viime yönä ei hirveästi tarvinnut nukkua, kiitos alakerran pojan ja hänen kaverinsa... Musiikki soi (ei kauhean lujalla, mutta kuitenkin...) ja kovaääninen höpinä, sekä omituinen satunnainen kolistelu tai paremminkin paiskonta jatkui varmaan kolmeen tai neljään asti. Tuulikin ulvoi ja ikkunat paukkui. Television orjalla on vähän kurjat oltavat... Töllötin on Puotilassa. Äh, ensi viikolla saa taas viettää tuntikausia junassa/ratikassa/omassa autossa, huoh... On tuo työmatka niin mukava taittaa sitten Puotilalaisena!
Koska kuvattomat tekstit ovat niin puuduttavia, laitetaan tähän loppuun kuva piristykseksi:
Oli hienoa, kun sain pitkästä aikaa pyöritettyä koneellisen pyykkiä! Ensin ei vaan saanut aikaiseksi, sitten oli pyhät ja sitten meni sähköt ja sitten katosin pesukoneettomaan Puotilaan.
Jotenkin ahdisti palata tänne, mutta toisaalta tuntui taas mukavalta. Oi mikä ihana rauha ja hiljaisuus!! Viime yönä ei hirveästi tarvinnut nukkua, kiitos alakerran pojan ja hänen kaverinsa... Musiikki soi (ei kauhean lujalla, mutta kuitenkin...) ja kovaääninen höpinä, sekä omituinen satunnainen kolistelu tai paremminkin paiskonta jatkui varmaan kolmeen tai neljään asti. Tuulikin ulvoi ja ikkunat paukkui. Television orjalla on vähän kurjat oltavat... Töllötin on Puotilassa. Äh, ensi viikolla saa taas viettää tuntikausia junassa/ratikassa/omassa autossa, huoh... On tuo työmatka niin mukava taittaa sitten Puotilalaisena!
Koska kuvattomat tekstit ovat niin puuduttavia, laitetaan tähän loppuun kuva piristykseksi:
 |
| Puotilan kappeli |
torstai 29. joulukuuta 2011
Puotilaan totuttelua
Huomenna on se päivä, kun aion taas suunnata auton nokan kohti Kirkkonummea. Kyllä siellä jo pitäisi olla sähköä ja vettä. On jo pakko päästä pyykkäämään, sekä hakemaan postit! Jääkaapissa ja pakastimessa ei ollut kauheasti täytettä, mutta täytyy varmaan ne vähäisetkin elintarvikkeet mitä kyseisiin kaappeihin on eksynyt, viskata pellolle... Voi, voi...
Tulipa tässä pohdittua, että tuntuu hullulta kun koko maa menee sekaisin yhdestä sähkökatkosta. Onhan sitä ennenkin selvitty ilman sähkölaitteita. Mutta nykyihmisen elämä vaan on tehty lähestulkoon mahdottomaksi ilman sähköä... Ei nykyasunnoista löydy leivinuuneja/takkoja, kaivoa, huussia, kylmäkellaria ym. Itse inhoan radion kuuntelua, joten ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että sellainen laite pitäisi hankkia, siis pattereilla toimiva versio. Eipä sitä oikein muuta kautta tietoa saa, kun ei omista mitään superkalliita älypuhelimia jne...
Tässä on muutamien päivien aikana päässyt tutustumaan vähän uuteen asuinalueeseen ja talon väkeen (tai siis talon ääniin). Ihan lyhyen matkan päässä on Valintatalo ja R-kioski, Itäkeskuksessa, noin kilometrin päässä, on Prisma ja Citymarket ja tietysti suuri kauppakeskus nimeltä Itäkeskus... Tänään osasin parin ylimääräisen pikku lenkin jälkeen ajaa Citymarkettiin ja voi hyvänen aika kun siellä oli hyvä valikoima! Sisäinen ekohippini oli riemuissaan kuinka paljon luomutuotteita löytyikään! Kauppareissun jälkeen pääsin syömään luomu grillimakkaraa ja luomu hapankaalia. Yritän nyt saada opeteltua tuota hapankaalin käyttöä ruokavaliossani. On se vaan niin superhyperhuippuruokaa!!
Talossa on huono äänieristys... Alakerran poika tykkää ilmeisesti kuunnella samaa levyä. Useampikin asukas tykkää valvoa myöhään... Toivottavasti niihin ääniin tottuu äkkiä! On tottunut asumaan paremmin äänieristetyissä taloissa.
Tulipa tässä pohdittua, että tuntuu hullulta kun koko maa menee sekaisin yhdestä sähkökatkosta. Onhan sitä ennenkin selvitty ilman sähkölaitteita. Mutta nykyihmisen elämä vaan on tehty lähestulkoon mahdottomaksi ilman sähköä... Ei nykyasunnoista löydy leivinuuneja/takkoja, kaivoa, huussia, kylmäkellaria ym. Itse inhoan radion kuuntelua, joten ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että sellainen laite pitäisi hankkia, siis pattereilla toimiva versio. Eipä sitä oikein muuta kautta tietoa saa, kun ei omista mitään superkalliita älypuhelimia jne...
 |
| verkkonummi.fi |
Tässä on muutamien päivien aikana päässyt tutustumaan vähän uuteen asuinalueeseen ja talon väkeen (tai siis talon ääniin). Ihan lyhyen matkan päässä on Valintatalo ja R-kioski, Itäkeskuksessa, noin kilometrin päässä, on Prisma ja Citymarket ja tietysti suuri kauppakeskus nimeltä Itäkeskus... Tänään osasin parin ylimääräisen pikku lenkin jälkeen ajaa Citymarkettiin ja voi hyvänen aika kun siellä oli hyvä valikoima! Sisäinen ekohippini oli riemuissaan kuinka paljon luomutuotteita löytyikään! Kauppareissun jälkeen pääsin syömään luomu grillimakkaraa ja luomu hapankaalia. Yritän nyt saada opeteltua tuota hapankaalin käyttöä ruokavaliossani. On se vaan niin superhyperhuippuruokaa!!
 |
| pirkka.fi |
Talossa on huono äänieristys... Alakerran poika tykkää ilmeisesti kuunnella samaa levyä. Useampikin asukas tykkää valvoa myöhään... Toivottavasti niihin ääniin tottuu äkkiä! On tottunut asumaan paremmin äänieristetyissä taloissa.
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Myrskyevakossa uudessa kodissa
Johan oli Tapaninpäivä! Aamulla heräilin hyvissä ajoin (tai no, olinhan minä heräillyt pitkin yötä myrskytuulen ulvonnan vuoksi), että päästäisiin äidin kanssa lähtemään veljen perheen luokse Helsinkiin. Sieltä sitten piti tulla uuten kotiini Puotilaan yhdeksi tai kahdeksi yöksi. Kesken aamutoimien sammui valot. Ihanaa, sähkökatkos... Sen verran valoisaa oli jo pihalla, että kun avasi sälekaihtimet ja meni ikkunan viereen istumaan, sai meikit naamaansa. Nälkä alkoi vaivata, mutta jääkaapissa ei ollut mitään sellaista, mitä olisi voinut syödä kylmänä, ei löytynyt edes leipää...
Äiti sitten soitteli miesystävälleen ja sai kuulla, että myös Kangasalla oltiin ilman sähköjä ja iso puu oli kaatunut tielle talon edessä. Radiossa oli kuulemma kerrottu, että pihalle ei pitäisi lähteä turhanpäiten, varsinkaan autolla. Olin jo ihan surkeana, että nyt en pääse moikkaamaan veljeäni, enkä saa ruokaa. Mietittiin sitten äitin kanssa, että kai sitä nyt Kirkkonummen keskustaan uskaltaa lähteä, jos oikein varovaisesti ajaa. Matkaa kun on vain muutama kilometri. Tuuli oli jo hieman tyyntynyt, mutta aikas hurja puhuri silti oli. Ajateltiin käydä hakemassa jotkut hampurilaiset, jos joku hampurilaisravintola vain sattuisi olemaan auki ja heillä olisi joku varageneraattori, millä saada sähköä. Ei onnistunut... Sitten mietittiin, että mahtaakohan kaupatkaan aueta, sillä heilläkään ei varmaan ole sähköä. Kekkasin sitten yhden elintarvikekioskin ja siellä näytti olevan paljon autoja pihalla. Se oli auki ja väkeä oli kuin pipoa. Saatiin annokset roskaruokaa ja maksettiin myös paahtoleipäpussista, mutta kaiken kiireen ja sähläyksen keskellä se sitten unohtui... (Mahdoinkohan saada makkaraperunoistani ja porilaisestani jonkin miniminimaalisen ruokamyrkytyksenkin...) Kotiin päästyä alettiin sitten pelaamaan Afrikan tähteä ja Aliasta, koska ei oikein muutakaan pystynyt tekemään ja minä suorastaan pakotin... Äiti naureskeli, että Nekku on hänen puolellaan, kun piski hyppäsi sohvalle levitetyn Afrikan tähden pelilaudan päälle juuri, kun olin saanut pelilaudan aseteltua valmiiksi...
Pelaamisen jälkeen tehtiin havainto, että nyt on vesikin katki. Äiti soitteli veljen vaimolle ja heillä Jollaksessa oli sähköä ja vettä yllin kyllin. Ajateltiin sitten lähteä ajelemaan kohti Puotilaa, jos vaikka sielläkin olisi. Tuuli oli jo sen verran heivannut, että lähtö ei ihan hirveästi enää pelottanut.
Illalla sitten mietin, että ei sitä pysty olemaan kun ei ole nettiä, eikä telkkaria, minä tulen hulluksi!! Joten päätin sitten lähteä telkkarin haku reissulle Kirkkonummelle ja ajattelin ottaa mukaani myös kaikkea muutakin kamaa niin paljon vain kuin autoon mahtuisi. Kyllä vaan oli pimeää!! Onneksi olin joku aika sitten saanut miniledlamppuavaimenperän, ilman sitä en olisi selvinnyt! Näytti olevan useampikin naapuri hakemassa kamojaan ja lähdössä evakkoon samaan aikaan, kun itse saavuin paikalle.
Enpä sitten edes onnistunut kytkemään TV:tä katselukuntoon... Ei siinä sitten auttanut muukaan, kuin lukea joululahja Akuja ja keskustella äitin kanssa.
Puotilassa on ollut parina iltana aikas myrskyisää, mutta kyllä täällä vaan on kelvannut olla, kun on saanut sähköä ja vettä! Patjan päällä makuupussissa ei ole ollut kauhean mukavaa ja ikkunoista on vetänyt kamalasti, joten nyt saa pelätä, että onko nainen, joka ei nykyään enää sairasta, tulossa kipeäksi... Hieman outo olo...
Ajattelin huomenna mennä Kirkkonummelle, mutta ei oikein mistään tunnu löytyvän tietoa siitä, että onko Laajakallion alueella jo kaikki kunnossa... Ehkä odotan vielä ylihuomiseen...
Tänään äitin miesystävä kävi hakemassa äitin ja samalla kytki telkkarini ja toi minulle miniläppärinsä nettitikun kera lainaan. Halleluja!!
Äiti sitten soitteli miesystävälleen ja sai kuulla, että myös Kangasalla oltiin ilman sähköjä ja iso puu oli kaatunut tielle talon edessä. Radiossa oli kuulemma kerrottu, että pihalle ei pitäisi lähteä turhanpäiten, varsinkaan autolla. Olin jo ihan surkeana, että nyt en pääse moikkaamaan veljeäni, enkä saa ruokaa. Mietittiin sitten äitin kanssa, että kai sitä nyt Kirkkonummen keskustaan uskaltaa lähteä, jos oikein varovaisesti ajaa. Matkaa kun on vain muutama kilometri. Tuuli oli jo hieman tyyntynyt, mutta aikas hurja puhuri silti oli. Ajateltiin käydä hakemassa jotkut hampurilaiset, jos joku hampurilaisravintola vain sattuisi olemaan auki ja heillä olisi joku varageneraattori, millä saada sähköä. Ei onnistunut... Sitten mietittiin, että mahtaakohan kaupatkaan aueta, sillä heilläkään ei varmaan ole sähköä. Kekkasin sitten yhden elintarvikekioskin ja siellä näytti olevan paljon autoja pihalla. Se oli auki ja väkeä oli kuin pipoa. Saatiin annokset roskaruokaa ja maksettiin myös paahtoleipäpussista, mutta kaiken kiireen ja sähläyksen keskellä se sitten unohtui... (Mahdoinkohan saada makkaraperunoistani ja porilaisestani jonkin miniminimaalisen ruokamyrkytyksenkin...) Kotiin päästyä alettiin sitten pelaamaan Afrikan tähteä ja Aliasta, koska ei oikein muutakaan pystynyt tekemään ja minä suorastaan pakotin... Äiti naureskeli, että Nekku on hänen puolellaan, kun piski hyppäsi sohvalle levitetyn Afrikan tähden pelilaudan päälle juuri, kun olin saanut pelilaudan aseteltua valmiiksi...
Pelaamisen jälkeen tehtiin havainto, että nyt on vesikin katki. Äiti soitteli veljen vaimolle ja heillä Jollaksessa oli sähköä ja vettä yllin kyllin. Ajateltiin sitten lähteä ajelemaan kohti Puotilaa, jos vaikka sielläkin olisi. Tuuli oli jo sen verran heivannut, että lähtö ei ihan hirveästi enää pelottanut.
Illalla sitten mietin, että ei sitä pysty olemaan kun ei ole nettiä, eikä telkkaria, minä tulen hulluksi!! Joten päätin sitten lähteä telkkarin haku reissulle Kirkkonummelle ja ajattelin ottaa mukaani myös kaikkea muutakin kamaa niin paljon vain kuin autoon mahtuisi. Kyllä vaan oli pimeää!! Onneksi olin joku aika sitten saanut miniledlamppuavaimenperän, ilman sitä en olisi selvinnyt! Näytti olevan useampikin naapuri hakemassa kamojaan ja lähdössä evakkoon samaan aikaan, kun itse saavuin paikalle.
Enpä sitten edes onnistunut kytkemään TV:tä katselukuntoon... Ei siinä sitten auttanut muukaan, kuin lukea joululahja Akuja ja keskustella äitin kanssa.
Puotilassa on ollut parina iltana aikas myrskyisää, mutta kyllä täällä vaan on kelvannut olla, kun on saanut sähköä ja vettä! Patjan päällä makuupussissa ei ole ollut kauhean mukavaa ja ikkunoista on vetänyt kamalasti, joten nyt saa pelätä, että onko nainen, joka ei nykyään enää sairasta, tulossa kipeäksi... Hieman outo olo...
Ajattelin huomenna mennä Kirkkonummelle, mutta ei oikein mistään tunnu löytyvän tietoa siitä, että onko Laajakallion alueella jo kaikki kunnossa... Ehkä odotan vielä ylihuomiseen...
Tänään äitin miesystävä kävi hakemassa äitin ja samalla kytki telkkarini ja toi minulle miniläppärinsä nettitikun kera lainaan. Halleluja!!
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
Joulu äitin luona
Kuvia Kangasalla viettämästäni joulusta:
Aatonaattona matkattiin Nekun kanssa Kangasalle.
Tänään käytiin äitin kanssa päivällä parilla haudalla, sekä tädin luona ja sitten tultiin Kirkkonummelle sotkun ja muuttolaatikoiden keskelle. Huomenna mennään veljen perhettä morjestamaan ja sitten Puotilaan.
Aatonaattona matkattiin Nekun kanssa Kangasalle.
 |
| Hih hih, tässä on osa minun lahjoistani |
 |
| Yksi myöhäislapsuuden lempileluista, jättiläismäisenkokoinen Tappi |
 |
| Tämän lampaan sain mummultani (isän äidiltä) ennen kuin olin edes syntynyt. Sen nimi on Karitsa |
 |
| Tätä taulua tuli tuijotettua pienenä pitkiä aikoja |
 |
| Äiti oli hankkinut Nekulle pureskeltavaa |
 |
| Minun pakettini Nekulle. Pistin sen turvaan eteisen hattuhyllyn päälle |
 |
| Tonttumuori, sekä minun käsin ompelemani nuket, muistaakseni Valtteri ja Margareta. Ne tehtiin koulussa käsityötunneilla muistaakseni kuudennella luokalla. Olin 6.- ja 7.-luokan alun Steiner-koulussa. |
 |
| Jouluaattona, joskus puoliltapäivin saatiin herkullista uuniriisipuuroa (kinkku vielä paistuu uunissa) |
 |
| Superherkullinen maku johtui varmaankin niistä parista kermapurkista |
 |
| Jouluaaton poseerausta. Vaatteina itse tehty (ompelimo margarita) punainen (liian iso vyötäröltä, sopii siis hyvin joulumässäilyihin) satiinikellohame, musta ohut villapaita ja punainen pashminahuivi harteilla |
 |
| Joulusapuskaa |
 |
| Kuusen alle on ilmestynyt lahjoja |
 |
| Äiti laittaa Nekulle jouluruokaa lautaselle |
 |
| Ja Nekullehan maistuu hyvin! |
 |
| Seuraavaksi vuorossa lahjontaa |
 |
| Osa minun lahjoista. Joulupukki oli varmaan lukenut minun blogiani, sillä se osasi tuoda rahaa, herkkuja, Aku Ankka kirjan ja -pokkarin, sekä pölypussittoman Dyson imurin, niitähän olin Pukilta toivonut blogissani, kyllä kannatti siis toivoa!! Lisäksi sain vielä raha-arvan (ei voittoa, joulukalenteriarvastani sain 5€), muoviset geelitäytteiset kädenlämmitinjutut ja villasukat |
 | |
| Telkkarin töllöttelyä roskien keskellä. Ottikohan salamavalo Nekkua silmiin, vai onkohan neiti käynyt salaa litkimässä terästettyä glögiä? |
 |
| Joulupäivänä aamupäivällä satoi Kangasalla vähän aikaa ihan oikeaa lunta! |
lauantai 24. joulukuuta 2011
Hyvää Joulua!
Edellisessä tekstissä toivottelin hyvät joulut asiakkaille, joten nyt, Hyvää Joulua kaikille muillekkin!
Tulin eilen iltapäivällä Kangasalle äidin luokse. Koira käyttäytyi autossa yllättävän hyvin! Välillä pitää haukkua puolimatkaa, mutta nyt vaan välillä vinkui hiljaa, kun en häntä ollenkaan huomioinut. Välillä neiti piti päätään mun olkapäälläni ja sitten kun yritti vaihtaa kaistaa ja kurkkasi olan yli, niin kieli yritti tunkea silmääni, oikein turvallista matkan tekoa... No, nyt kyllä tuli muuten ajettua turvallisemmin, kun oli parisenkymmentä kiloa puhdasta kultaa auton perässä! Kyllä tuo piski hieman yritti sabotoida matkan tekoa tuottamalla aivan järkyttävän hajuisia kaasupilviä! Päätti jatkaa sitä koko illan...
Nyt odottelen tuskaisena joulupuuroa ja katselen sivusilmällä Joulupukin kuumaalinjaa.
Tulin eilen iltapäivällä Kangasalle äidin luokse. Koira käyttäytyi autossa yllättävän hyvin! Välillä pitää haukkua puolimatkaa, mutta nyt vaan välillä vinkui hiljaa, kun en häntä ollenkaan huomioinut. Välillä neiti piti päätään mun olkapäälläni ja sitten kun yritti vaihtaa kaistaa ja kurkkasi olan yli, niin kieli yritti tunkea silmääni, oikein turvallista matkan tekoa... No, nyt kyllä tuli muuten ajettua turvallisemmin, kun oli parisenkymmentä kiloa puhdasta kultaa auton perässä! Kyllä tuo piski hieman yritti sabotoida matkan tekoa tuottamalla aivan järkyttävän hajuisia kaasupilviä! Päätti jatkaa sitä koko illan...
Nyt odottelen tuskaisena joulupuuroa ja katselen sivusilmällä Joulupukin kuumaalinjaa.
tiistai 20. joulukuuta 2011
Ompelimo margaritan sulkiolot
LIIKE SULJETTUNA:
23.-26.12
31.12
6.-7.1
 |
| Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta entisille ja tuleville asiakkaille! |
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Blogijoulu
Ensimmäinen kerta, kun en laita itse yhtään joulua, mitä nyt joululahjat ja -kortit, sekä -suklaat hankin. Kamala tunne, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi... Olen aina ollut ihan yli innokas joulun viettäjä. Toivottavasti ensi vuonna elämä olisi jotenkin tasaisempaa ja valoisampaa jne ja saisi taas laitettua joulua. Mutta täytyyhän minun nyt edes jotain tänäkin jouluna tehdä... Joten tässä Sannan blogijoulu:
Oih, Mauri Kunnaksen kirjat ovat niiiin ihania!! Joulupukki kirja on tullut selattua ja luettua varmaan sataan kertaan!
Laatikoiden lisäksi muita tärkeitä jouluruokia ovat esim. kinkku, riisipuuro, limppu.
Jouluna täytyy piparkakkujen lisäksi saada ainakin joulutorttuja ja mausteiset kuivakakutkin maistuvat.
Kaikki vanhanaikainen ja perinteinen on ihanaa! Olkikoristeet, lippunauhat, elävät kynttilät, olkia lattialla, himmeleitä katossa, punaisia omenia, lyhtyjä pihalla, ah!
Itse on tullut askarreltua aikoinaan parikin jouluseimeä. Ja niistä on tullut jopa tosi hienoja!! Mutta roskikseen ne ovat silti päätyneet...
Muutama vuosi takaperin ajattelin elvyttää yhden jouluperinteistä, eli kirkkoon laulelemaan kauneimpia joululauluja äitin kanssa. No, nyt minä olen täällä etelässä ja äiti Pirkanmaalla, joten se siitä sitten... Mutta tässä tulee muutama todella upea joululaulu:
Luciano Pavarotti: O Holy Night
Luciano Pavarotti: Ave Maria
Tärkein joululevyni on Pavarottin joulu cd!
Joulukuusi on yksi kaikista tärkeimmistä joulun tuojista! Sen pitää olla aito, suomalainen, vihreä metsäkuusi! Voi sitä huumaavaa tuoksua! Joulukuusen olen koristellut aina aatonaattona.
Joulu pitää viettää rakkaiden ja läheisten seurassa! Mitä enemmän väkeä on paikalla, sen parempi! On niin ikävä lapsuuden jouluja. Ne vietettiin aina suvun kesken mummulassa ja paikalle saattoi tupsahtaa yhtäkkiä jotain mummun ja taatan naapureitakin, se oli mahtavaa.
Lahjat ovat tärkeitä, niitä on ihana saada ja antaa! En voisi ikinä sopia mitään sellaista, että tänä jouluna antaisin lahjoja vaan esim. ainoastaan suvun lapsille tai en kenellekkään. Haluan antaa joululahjoja mahdollisimman monelle. Lahjani saattavat olla jotain todella pieniä ja superhalpoja, mutta se antaminen vaan tuntuu niin tärkeältä! Sain juuri perjantaina viestin yhdeltä postin kautta lahjansa saaneelta, että olin onnistunut todella piristämään hänen päivänsä vi**umaisen viikon jälkeen. Voi että siitä tuli hyvä mieli! Kyseessä oli minikokoinen suklaalevy, -patukka ja salmiakkikarkki, sekä kortti...
Joulusiivouksen aloitan usein jo marraskuussa. Siihen kuuluu se, että otan jokaikisestä kaapista ja laatikosta kamat ulos ja jynssään ne huolella ja sitten kamat takaisin. Kuuraan ovet ja lattiat, sekä jonkun verran seiniä. Eli kyseessä on todellinen suursiivous. Hyvä, jos tänä vuonna tulee edes tiskit tiskattua ja lattia imuroitua...
Kynttelikön laitan ikkunalle pikkujouluna, eli ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Enimmät joulukoristelut teen Tuomaan päivänä ja silloin myös yleensä käyn ostamassa hyasintin. Kuusikin saa tulla silloin sisätiloihin, mutta koristelen sen tosiaan vasta aatonaattona.
Jos saisin valita joulunameista vain yhden lajikkeen, niin valitsisin Julia-suklaamarmeladikonvehdit! Jouluna pitää saada suklaata ja marmeladia, siinä yhdistyy molemmat. Tulinpa muuten eilen illalla syöneeksi viimeisen Juliakonvehdin...
Jouluna pitää viettää aikaansa myös paljon telkkarin ääressä. Joulupukin kuumalinja, Joulurauhan julistus, Samu Sirkan joulutervehdys, Lumiukko ym...
 |
| Joulupukki ja hänen apulaisensa tanssivat joulutansseja. (http://www.maurikunnas.net/mauri_kunnas/kunnaslandia/sankarit/fi_FI/joulupukki/) |
 |
| Hyasintit ovat yksiä maailman parhaimman tuoksuisista kukista! |
 |
| Punaiset joulutähdet ovan niin kovin kauniita! |
 |
| Joululaatikoista minulle maistuu peruna-, maksa- ja lanttulaatikko. Joka vuosi yritän oppia tykkäämään porkkanalaatikosta, mutta ei... Joku siinä vaan tökkii! |
 |
| Pipareissa on tärkeintä niiden leipominen, eli taikinan syöminen... |
 |
| Ihana jouluinen pirtti. Vaikkakin kyseessä on nukkekoti, mutta kuitenkin! |
 |
| Kyllä vanhanaikainen pukki on parempi kuin nykyajan "Coca-Cola-pukki"!! |
 |
| Jenny Nyströmin tontut ovat aivan huippuja!! |
 |
| Kaunis kuva jouleseimestä |
Muutama vuosi takaperin ajattelin elvyttää yhden jouluperinteistä, eli kirkkoon laulelemaan kauneimpia joululauluja äitin kanssa. No, nyt minä olen täällä etelässä ja äiti Pirkanmaalla, joten se siitä sitten... Mutta tässä tulee muutama todella upea joululaulu:
Luciano Pavarotti: O Holy Night
Luciano Pavarotti: Ave Maria
Tärkein joululevyni on Pavarottin joulu cd!
 |
| Voi voi, ei näytä ihan näin jouluiselta maisema tänä vuonna... |
 |
| Ei ole minulla tänä vuonna joulukuusta minkä ympärillä tanssia... |
Joulu pitää viettää rakkaiden ja läheisten seurassa! Mitä enemmän väkeä on paikalla, sen parempi! On niin ikävä lapsuuden jouluja. Ne vietettiin aina suvun kesken mummulassa ja paikalle saattoi tupsahtaa yhtäkkiä jotain mummun ja taatan naapureitakin, se oli mahtavaa.
Lahjat ovat tärkeitä, niitä on ihana saada ja antaa! En voisi ikinä sopia mitään sellaista, että tänä jouluna antaisin lahjoja vaan esim. ainoastaan suvun lapsille tai en kenellekkään. Haluan antaa joululahjoja mahdollisimman monelle. Lahjani saattavat olla jotain todella pieniä ja superhalpoja, mutta se antaminen vaan tuntuu niin tärkeältä! Sain juuri perjantaina viestin yhdeltä postin kautta lahjansa saaneelta, että olin onnistunut todella piristämään hänen päivänsä vi**umaisen viikon jälkeen. Voi että siitä tuli hyvä mieli! Kyseessä oli minikokoinen suklaalevy, -patukka ja salmiakkikarkki, sekä kortti...
Joulusiivouksen aloitan usein jo marraskuussa. Siihen kuuluu se, että otan jokaikisestä kaapista ja laatikosta kamat ulos ja jynssään ne huolella ja sitten kamat takaisin. Kuuraan ovet ja lattiat, sekä jonkun verran seiniä. Eli kyseessä on todellinen suursiivous. Hyvä, jos tänä vuonna tulee edes tiskit tiskattua ja lattia imuroitua...
Kynttelikön laitan ikkunalle pikkujouluna, eli ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Enimmät joulukoristelut teen Tuomaan päivänä ja silloin myös yleensä käyn ostamassa hyasintin. Kuusikin saa tulla silloin sisätiloihin, mutta koristelen sen tosiaan vasta aatonaattona.
Jos saisin valita joulunameista vain yhden lajikkeen, niin valitsisin Julia-suklaamarmeladikonvehdit! Jouluna pitää saada suklaata ja marmeladia, siinä yhdistyy molemmat. Tulinpa muuten eilen illalla syöneeksi viimeisen Juliakonvehdin...
Jouluna pitää viettää aikaansa myös paljon telkkarin ääressä. Joulupukin kuumalinja, Joulurauhan julistus, Samu Sirkan joulutervehdys, Lumiukko ym...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)