Ihana itä-Helsinki

Olen löytänyt aika huipun asuinpaikan! Koiran kanssa kun käydään kävelyllä, olen aivan innoissani ja aina tuntuu löytyvän jotain uutta. Tänään kävelimme joko Myllypuroon päin tai sitten olimme Myllypurossa... Aivan järjettömän upeaa kallio-/metsämaisemaa!! En tajunnut ottaa muita kuvia kuin nämä kaksi:

Mikälie paikka tämäkin on...

Onhan täällä itäisessä Helsingissä välillä kuullut tapahtuvan kaikkea epämääräistä, mutta itse en ole joutunut mitään hirveyksiä pahemmin todistamaan. Loppujen lopuksi täällä tuntuisi olevan hyvinkin rauhallista! Asuminen täällä on hieman halvempaa kuin monessa muussa paikassa Helsingissä ja luontoa ja kaikkea jännää nähtävää löytyy vaikka kuinka!

Koiran kanssa liikkuminen on hieman haasteellista, sillä ensinnäkin piski on liikunnanvastainen ja toisekseen joka puolella on vattupuskia. Itse en enää innostu vattupuskista ihan niin kovasti kuin aluksi, sillä vattuja on tullut kerättyä ja syötyä lähiaikoina jo sen verran, että ne alkavat pikkuhiljaa pursuta korvista ja pakastimesta ulos... No ei vaan, kyllä niitä pitää päästä poimimaan vielä jokuset litrat! Nekku on aivan innoissaan vadelmista, se vetää kovalla tohinalla pusikkoon, kun sellaisen huomaa, eikä koiraa meinaa saada sieltä pois, ei sitten millään!!

Ihmetyttää kyllä kovin, miten joka puolella voi olla niin paljon vadelmia! Minkä ihmeen takia kukaan muu ei käy niitä poimimassa?! Aivan uskomatonta!

Melkein Puntalassa...

Perjantaina alkuillasta lähdimme kaverin kanssa ajelemaan kohti Pirkanmaata. Menimme ensin äitini luokse vähän laittautumaan ja sitten ajelimme Tampereelle ja menimme Dorikseen, Keep The Faith Clubille tanssimaan. Kun saimme tarpeeksemme tanssahtelusta, palasimme äitini luokse ja menimme nukkumaan.

Lauantaina oli kyseisen kaverin 40 vuotis synttärit ja tarkoituksenamme oli ensin käydä isommalla porukalla syömässä ja mennä sitten Puntalan Punk-festareille...

Ensin kävimme istumassa Otavalankadun Nordic Gastropubissa. Osa joi kuohuviiniä, osa olutta, juhlakalu sai hyvää erikoiskahvia ja komean drinkin, minä tyydyin vesilasiin...

Seuraavaksi kävimme syömässä itämaista ruokaa Suvantokadulla, ravintolassa nimeltä Thai & Laos. Alkuruokapöytä oli melkein tyhjillään ja ravintolassa oli kuumana päivänä ahdistavan kuuma. Ruoka oli kyllä koko seurueen mielestä todella hyvää! Itse söin kanaa, nuudeleita ja parsakaalia. Juhlakalu kehui pitkään, kuinka hänen lammasta sisältävä ateriansa oli niin käsittämättömän herkullista, liha oli todella laadukasta ja hyvin valmistettua. Kaksi pöytäseurueen jäsentä tilasi Dry Martinit. Maistettuaan juomiaan, heitä rupesi kaduttamaan juomavalintansa.

Kun mahat olivat pullollaan, mietittiin, että joko kohta mennään Puntalaan. Päätimme mennä jälkiruoalle! Jälkkäripaikaksi valikoitui Pyymäen Oma. En tiedä, olisiko voinut paljon parempaa paikkaa valita!! Tiskillä sai kulutettua aikaa hyvin, kun yritti miettiä, mikä ihanista pullista ja leivoksista oli se kaikista ihanin. Herkuttelun jälkeen jäätiin vielä istumaan sinne ja hetken päästä piti käydä ostamassa uusi annos herkkuja... Ostin kotiin viemisiksi pullan, mutta söin sen pari minuuttia ostotapahtuman jälkeen...

Minun valkosuklaamansikkamoussekuppi ja päivänsankarin mustikkaleivos

Vatsat väärällään herkkuja teimme päätöksen, että emme menekään Puntalaan. Siirryimme Keskustorille ja siellä oli sopivasti Kukkaisviikot meneillään. Synttärityttö huomasi maailmanpyörän ja sinnehän me menimme... Tai siis, en minä, minä olin pelkuri... Ennen maailmanpyörää kävimme tosin juomassa lasilliset Kulttuuriravintola Kivessä, tai no, minä olin kuivin suin...

Siellä ne muut menee

Sitten poikkesimme yhden kaverin luona Tammelassa, palasimme Kangasalle hakemaan tavaramme ja koiran äitini luota ja ajoimme Helsinkiin. Päätimme vielä pitää pienet neljän hengen pyjamabileet juhlakalun luona, eli lisää herkkuja napaan ja telkkarin tuijottelua. Minä nukahdin ensimmäisenä. Jouduin myös heräämään ensimmäisenä, sillä piti mennä kotiin ulkoiluttamaan koiraa.

Vaikka synttärisankari oli itse keksinyt idean lähteä Puntalaan juhlimaan, oli syntymäpäivät olleet todella mahtavat, vaikka emme sinne ikinä päätyneetkään!

Hyvä Espoo!!

Päätin kokeilla tänään marjaonnea Espoon Pirttimäen ulkoilualueella. Kävin viime kesänä kerran mustikassa ja se tapahtui kyseisessä paikassa. Koska mustikoita ei löytynyt Vantaan Kuusijärven tuntumasta, eikä Helsingin Mustavuorelta, päätin taas kokeilla Espoon Pirttimäkeä.

Sain mustikoita! Mutta vain noin puoli litraa... Vattuja lähti taas mukaan jotain puolitoista litraa. Täytyy kyllä sanoa, että Espoon vatut olivat monin kerroin komeampia kuin Vantaan tai Helsingin vatut!

Kuningatarjälkiruoka, vattuja ja mustikoita kera vaniljakastikkeen

(Kos -) Turkki - Bodrum

Torstaina 18.7, suuntasimme aamulla kulkumme satamaan. Tiistai iltana olimme varanneet etukäteen paikat Laumzis yrityksen laivasta, joka matkaa Turkin Bodrumiin. Varmaan kaikki yrittäjät, jotka näitä laivareissuja järjestävät, odottavat, että matka varataan viimeistään kaksi päivää aikaisemmin. Ja ainakin Laumzisilla käytäntö oli se, että 20€+noin 5€ jotain veroja tai mitä lie viranomaismaksuja maksavasta matkasta, piti maksaa vähintään 5€ etukäteen. Jollei kyseisenä päivänä pystykään lähtemään, voi matkapäivää siirtää, mutta jos matkalle ei kykene lähtemään ollenkaan, ei rahaa palauteta. Matkan olisi halutessaan myös voinut maksaa kokonaisuudessaan etukäteen, mutta tuo 5€ tuntui fiksuimmalta...

Torstai aamuna siis menimme satamaan, etsimme Laumzisin kioskikopin, jonotimme jokusen minuutin, näytimme passimme ja maksoimme loppuosan matkan hinnasta. Sitten jonotimme passitarkastukseen jokusen minuutin ja kävelimme paatillemme, jonka nimi oli Nissos Kos.

Olimme valinneet Laumzisin sen vuoksi, kun muut mainostivat, että heidän laivansa seilaa Bodrumiin 45 minuutissa ja Laumzisilla matka-aika oli mainospuheen mukaan 35 minuuttia. Olisi ollut myös 20 minuutin matkoja tarjolla, mutta ne olisi tehty pienemmillä katamaraaneilla ja ajattelimme, että mitä pienempi paatti, sitä varmemmin se keikuttaa. Kamalat tuulet olivat onneksi laantuneet, joten aivan kamalasta keikutuksesta ei ollut pelkoa. Minä pelkään laivamatkailua kuollakseni meritaudin pelon takia (maailman pahin oksennuskammo!!) vaikka en koskaan ole voinut pahoin missään kulkuneuvossa ja kälyni kärsii oikeasti matkapahoinvoinnista. Matkanteko tuntui oikein mukavalta, etenkin kun pääsimme istumaan ulos ja varjoon. Matka-aika ei pitänyt kyllä paikkaansa... 35 minuuttia oli todellisuudessa noin 50 minuuttia. En ole aivan varma, voinko uskoa siihen, että nopea katamaraani selviytyisi matkasta 20 minuutissa... Takaisin tullessa aallokkoa oli hieman enemmän, mutta aika tasaista menoa se oli silti. Istuimme sisätiloissa, sillä ulkoa ei saanut paikkoja muualta kuin suorasta auringon paahteesta. Sisällä oli hieman huono ilma, mutta hyvin me silti pärjäsimme!

Heippa hetkeksi Kos ja Kreikka!

Wuhuu, mää oon laivalla!!

Kosin keskiaikainen linna

Turkki näkyvissä! Tai no, Turkki on koko ajan näkyvissä Kosin kaupungissa, se on ihan lähellä!

Bodrum

Satamassa oli paljon rikkaiden ihmisten ökypaatteja

Bodrumin linna oli ihan sataman tuntumassa

Kaikkialla oli silmiä, jopa kadun reunat oli silmiä väärällään

Kaikki talot olivat valkoisia

Kahvi tarjoiltiin hienosti ja sen kanssa sai turkkilaista loukoumia

Talokin oli päällystetty silmillä

Bodrumin linnan alueelta

Taidenäyttely linnan alueella. Tauluissa oli majakoita

Siinä me sitten ajattelimme istua muutaman tunnin sataman ja linnan vieressä, kunnes tajusin, että kyllähän meillä on sen verran rahaa, että saamme hankittua pääsyliput linnan sisäpuolelle!

Hurjan vanhoja lasiesineitä

Akvaariossa esitetään se, miten amphoria löydettiin merenpohjasta ja kuinka ne saatiin sieltä ylös

Koruja

Rahaa

Ehdin ottaa tämän kuvan ja sitten tultiin ilmoittamaan, ettei tässä huoneessa saa kuvata ollenkaan

Linnan pihoilla tepasteli pari riikinkukkoa vapaana

Sitten olikin aika sanoa heippa ja hyvästi Bodrumille! Ensin passintarkastukset ja turvatarkastukset, sitten vähän odottelua ja paatilla takaisin Kosille.

Se siitä Turkin reissusta!

Turkin puolella oli huomattavasti kuumempi kuin mitä Kosilla oli. Kosillakin helle tuntui välillä todella uuvuttavalta, mutta Bodrumissa oli todella vaikeaa jaksaa tehdä yhtään mitään!

Illalla sitten vain pakkasimme kamamme ja otimme hotellihuoneessamme rennosti. Aamulla herätyskello soi puoli viiden aikoihin ja sitten alkoi kotimatka. Ensin matkasimme bussilla kohti lentokenttää auringon nousua ihaillen ja sitten saimme ihastella ihanaa auringon paistetta lentokoneen ikkunoista. Kotona meidät otti vastaan sade, harmaus ja vilpoisuus...