Tulipas rankka työpaikan muuttomaanantai! Vaikka on jo keskiviikko ilta, ei tämä muuttomaanantai ole vieläkään päättynyt, nyt ollaan pienellä (ainakin toivottavasti pienellä) tauolla.
Itse lähdin maanantaina ajelemaan Tampereen työtilaa kohti klo 10 aamulla. Siellä piti pakkailla ja ottaa yksi asiakas vastaan. Äiti tuli auttamaan pakkailussa. Isän piti olla Tampereella noin klo 14, sitten olisi pitänyt täyttää peräkärry kamoilla ja ajella Kirkkonummelle hakemaan lisää kamaa peräkärryyn ja sitten Helsinkiin tyhjentämään kärry. Äiti ja hänen miesystävänsä päättivät lähteä tänne etelään muuttoavuksi.
Isällä tuli kaikennäköisiä kiireellisiä työjuttuja, joten hän pääsi Tampereelle vasta viiden jälkeen. Päätettiin lähteä äitin kanssa etukäteen Kirkkonummelle, koska täälläkin oli pakkailtavaa ja koira odottamassa. Äidin miesystävä jäi odottelemaan isää ja he lastasivat kamat kärryyn ja lähtivät Kirkkonummea kohti. Äitin miesystävä löysi perille kahdeksan aikoihin ja isä peräkärryineen tulivat vajaan tunnin myöhemmin, sillä peräkärryn kanssa piti ajaa hiljempaa. Jossain Tervakosken paikkeilla isän auton laturin valo syttyi loistamaan ja sitten saatiin jännittää selviääkö hän perille asti. Selvisi! Äitin miesystävän autoon oli lastattu osa kamoista ja ne sitten siirrettiin isän autoon ja sitten äiti miesystävänsä kanssa lähtivät ajelemaan kotiin Kangasalle kauheassa kaatosateessa. Niin myöhään ei enää viitsinyt lähteä Helsinkiin ajamaan, eikä muissa autoissa ollut vetokoukkua kuin isän autossa, joten peräkärryä kamoineen päivineen ei olisi saanut mukaan ja kotonani olevat kamat eivät olisi mukaan mahtuneet, joten olisi pitänyt tehdä vielä toinenkin reissu. Exäni oli luvannut lähteä Helsinkiin avuksi, mutta eipä sitä apua sitten tarvittukaan, kun ei mitään pystytty tekemään. Yritin hänelle soittaa, mutta hän ei vastannut. Tunnin parin päästä laittoi viestiä, että oli nukahtanut ja kuume noussut. Isä jäi sitten yöksi luokseni ja päätimme miettiä seuraavana aamuna miten toimimme.
Tiistai aamuna lähdimme minun autolla Espooseen Biltemaan hakemaan autonkorjaus tarvikkeita, sillä isä oli kiireessä unohtanut ottaa sellaiset mukaansa (yleensä hänellä on varmuuden vuoksi joka reissullaan kaikki mahdollinen mukana). Nyt ei sitten mukana ollut juuri mitään, kun tosissaan niitä työkaluja ym olisi tarvinnut. Sitten palasimme minun luokseni ja isä rupesi tutkimaan autoaan. Onneksi sää edes suosi! Suuren vaivan jälkeen hän sai laturin irti autosta, mutta sitten ei millään pystynyt löytämään mikä siinä mätti. Uudet laturit olisivat olleet hirvittävän hintaisia, joten sellaista ei isä halunnut hankkia. Autokorjaamot olisivat olleet aivan liian kalliita ja auto olisi saatu kuntoon ehkä joskus vuoden ja viikon kuluttua. Exäkin oli yhä kuumeen kourissa, joten hän ei pystynyt lähtemään muuttoavuksi. Hänen autostaan löytyi kuitenkin tarvittava vetokoukku ja auto itsessään oli todella iso, joten siitä tuli sitten meidän muuttoautomme, sillä herra ex oli niin kultainen, että suostui sitä meille lainaamaan. Lähdimme siis isän kanssa minun autollani Tuusulaan hakemaan autoa. Tuusulasta ajettiin Kirkkonummelle hakemaan täysinäistä peräkärryä ja lastattiin kamat isän autosta exän autoon, sitten ajettiin pisintä mahdollista reittiä Helsinkiin. Helsingistä ajettiin takaisin Kirkkonummelle ja jätettiin kärry sinne, sillä loput kamat saatiin juuri ja juuri mahdutettua exän autoon. Sitten taas nokka kohti Helsinkiä. Seuraavaksi lähdettiin palauttaan auto Tuusulaan ja lähdettiin minun autollani Kirkkonummelle. Perille päästiin puoliltaöin. Sitten vähän iltapalaa ja nukkumaan.
Aamulla matkattiin Helsinkiin. Isä alkoi kasaamaan ompelukonettani, kun se oli pitänyt pistää osiin, että saatiin se kaksinamme kannettua perille (syntisen painava vekotin). Minä yritin saada vähän jotain tavaroita paikoilleen. Suurin osa ajastani kului siihen, kun etsin jostain säkkien seasta yhtä lamppua, jotta isä olisi nähnyt kasata konetta pimeässä takahuoneessa. Odotellessa hän surautti puolittain sahatun pöytäni puolessa minuutissa katki sähkökäyttöisellä sahallaan ja siirsi pöydän jalat oikeaan kohtaan. Lopulta lamppukin löytyi sieltä ihan viimeisimmän säkin pohjalta ja isä pääsi tosi toimiin. Minä lähdin hoitelemaan heikkoa oloani Hakaniemen Hesburgeriin. Ompelukone ei meinannut mennä kasaan sitten millään, mutta lopulta se onnistui. Testasin vähän konetta, mutta eipäs se toiminutkaan enää niin kuin piti... Isä rupesi taas irroittelemaan osia ja tutkimaan mikä oli mennyt vikaan, mutta syytä vaan ei löytynyt. Pari tuntia hän räpelsi koneen kimpussa, mutta ei saanut sitä kuntoon. Sitten päätettiin lähteä Kirkkonummelle syömään ja etsimään netistä autoon varaosaliikkeistä sopivaa laturia.
Seuraavaksi ajettiin Espooseen autovahinkokeskukseen yhden laturin perässä, mutta eihän se edes ollut sopiva. Seuraavaksi mentiin Helsinkiin ja sieltä lähti mukaan superkallis ja upouusi laturi. Isän oli aivan pakko päästä takaisin kotiinsa Jyväskylään tämän päivän aikana kiireellisten työasioiden vuoksi, joten ei siinä muukaan auttanut. Sitten ajettiin Espooseen Biltemaan hakemaan taskulamppua ynnä muuta autonlaittoon tarvittavaa. Ruuhka-aika oli pahimmillaan, eikä matka meinannut oikein taittua... Kamala sadekin alkoi... Sitten taas Kirkkonummelle. Minä jäin pilkkimään tv:n äärelle ja isä meni ulos sateeseen korjaamaan autoa. Pari tuntia myöhemmin hän tuli sisälle litimärkänä ja uskoi saaneensa auton sellaiseen kuntoon, että pääsee kotiin asti ja kotonansa hoitelee sen loppuun asti. Hän pakkasi kamat, kävi lämpimässä suihkussa ja veti litimärät vaaatteet niskaansa, sillä ei ollut muistanut pakata vaihtovaatteita mukaansa.
Isän lähdöstä on nyt kulunut pari tuntia, eikä hän ainakaan vielä ole soittanut mistään tienposkesta, toivottavasti auto jaksaa kuljettaa perille asti! Sitten kun hän saa auton varmasti kuntoon ja työasiat hoidettua, hän tulee tutkimaan oikuttelevaa ompelukonettani. Moni asia jäi tekemättä mitä hänen piti täällä tehdä, niin kotonani, liikkelläni ja autolleni, sillä aika kului kaikkeen ylimääräiseen ikävyyteen. Exä varmaan tulee liikkeelle auttamaan porailujen kanssa, mutta en voi häntäkään joka asian suhteen ahdistella, joten täytyy toivoa, että isä tai vaikka veljeni voisi hoitaa loput hommat.
Voi miksi kaikki on aina niin hankalaa ja miksi köyhälle pitää tulla aina kamalasti ylimääräistä rahanmenoa?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti