Tyhmä minä!

Äh, pitääkö sitä olla aina niin kärsimätön... Odotan niin innolla mahdollisesti maanantaina tapahtuvaa yrityksen muuttoa, että pitihän sitä vähän ruveta täällä kotona aloittelemaan. Kannoin osan kamoista eteiseen ja keittiöön ja yritin saada painavia ja isokokoisia ompelimon kalusteita ulos työhuoneesta (tulevasta makuuhuoneesta). Hyllyt eivät mahdu ulos oviaukosta kokonaisina, joten ne jäivät vaatekaapin eteen (mitähän mää nyt puen päälleni...). Ompelukone on aivan liian painava, joten jätin sen keskelle huonetta, sitä pitemmälle en sitä jaksanut kiskoa. Yhden sängyn sain rahdattua jo melkein oikealle paikalleen, toinen on vielä olohuoneessa. Ison ja painavan hyllyn sain siirrettyä melkein oikealle paikalle, sitä pitäisi saada tönättyä vielä puoli metriä, mutta minun työntämänä se ei enää hievahdakaan. Hyllykön siirtelystä sain aikaiseksi paljon mustelmia, kipeät kädet ja kamalan hien pintaan. Nyt on luvassa ahdasta nukkumista yhden hengen sängyllä (koira änkeää viereen ihan väkisin), ilmeisesti alastomana oloa kun en pääse vaatekaapille ja huoli siitä, että kaatuuko kaikki roinat koiran päälle, kun se riehuu täällä pallonsa kanssa (ja minkä ihmeen takia 2,5kk vajaa yhdeksän vuotiaan piskin pitää vielä riehua tuolla tavalla?! Eikö sen pitäisi jo hieman rauhoittua? No onhan se hienoa, että toinen on iloinen ja virkeä, vaikka ikätoverit alkavat jo eläköitymään...). Muuta ei oikein pysty tekemään tällä hetkellä kuin nettinörtteilemään (tietokonekin on hieman huterasti pöydän kulmassa, kai se kohta tippuu ja hajoaa).