Sunnuntaina isä pokkesi pikaisesti, sillä matka Kangasalle on yli puolet lyhyempi kuin Helsinkiin Jyväskylästä. Sain annettua silityshärvelini ja kamerani hänelle korjattavaksi. Matkahuollon tai postin kautta lähetettynä olisi tullut hintaa aikas mukavasti, sillä ei tuo silitysvehje ole mitenkään kovin kevyt... Sen jälkeen sai ottaa hyvin rennosti. Syödä niin ruokaa kuin lättyjä, katsella telkkaria, surffailla netissä ja chattailla Facebookissa.
Tänään sitten suuntasin Tampereelle tarviketukkuun. Meinasin lähteä vielä Toijalan kangastukkuunkin, mutta ei sitten tarvinnutkaan, sillä tarviketukusta löytyi tarvittavat tyllit. Ideaparkissa olisin halunnut käydä Eurokankaassa, mutta en löytänyt riittävän varjoista parkkipaikkaa ja aurinko porotti jo todella kuumasti, niin en sitten viitsinyt jättää koiraparkaa autoon läkähtymään. Täytyy joku päivä varmaan suunnata auton nokka kohti Vantaan jompaa kumpaa Eurokangasta. Helsingin liikkeet ovat niiiiiin onnettomia!!!!!
Nyt surettaa, kun tajusin, että kamala kasa lättyjä jäi äidin luokse, minun piti ottaa niitä kotiin mukaan! Joudun siis syömään suklaata suruuni...
Tämä on nyt kolmas päivä herkuttelua... Huomenna aion taas ryhdistäytyä!
Olen pelännyt nukkeja lapsesta saakka. Syynä siihen on joko veljeni tai Maija-serkkuni kertoma kummitusjuttu viisisormisesta (siis kymmensormisesta, kun lasketaan molempien käsien sormet yhteen...) nukesta, joka aina öisin kävi tappamassa yhden perheenjäsenen. Sen muistan, että nukke liikkui laahaavin askelein. Neli-ja -kolmisormiset, tai siis kaikki muut kuin nuo viisisormiset nuket olisivat olleet ihan turvallisia. Minä kyllä rupesin pelkäämään ihan kaikkia nukkeja... Kaksi viimeisintä yötä nukuin samassa huoneessa tämän kanssa:
 |
| Ja jokainen varmaan osaa laskea, montako sormea nukelta löytyy... Huh! Se tuijotti minua pahasti, mutta hengissä olen yhä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti