Ei vieläkään...

Kotona nyhjääminen jatkuu... ja jatkuu.. ja jatkuu... Keskiviikkona sanottiin, että pääsen vihdoista viimein kylppäriremontin pariin perjantaina. En päässyt. Enkä pääse varmasti vielä maanantainakaan. Saa nähdä pääsenkö ikinä... Miksei asiat vaan voi koskaan hoitua helpolla?! Olimme joskus lapsina menossa mummun, paapan ja veljeni kanssa Puuhamaahan. Veljeni sanoi, että ei haluaisi minua mukaan, sillä tuotan huonoa onnea. Alan jo pikkuhiljaa ihan tosissani uskoa itsekin tähän. Vähän liian usein, kun otan osaa johonkin juttuun, alkaa kaikki mennä päin seiniä.

Olen katsellut työpaikka ilmoituksia ja tietysti juuri nyt, kun en voi töitä hakea koulujuttujen takia, olisi aika mukavasti laatoittajille paikkoja tarjolla. Hain joku aika sitten Työtehoseuran Järvenpään pisteeseen sisustuspuuseppäkoulutukseen. Se alkaisi viikko sen jälkeen, kun nykyinen kurssi päättyy. Olisi ihan kiva saada siitäkin tietoa hyvissä ajoin, että pääsenkö kurssille vai en, niin voisi sitten ruveta äkkiä järjestelemään tulevaisuutta jollain muulla tavoin, jollei kurssille pääse. Koko ajan vaan joutuu odottamaan jotain. Hermot ovat jo aivan riekaleina!!



Pääsiäisenä olen menossa Tukholmaan. Siellä tapahtuu tällaista:

Paitsi että... Ihan hirveällä innolla odottamani Exploited joutui perumaan tulonsa, sillä laulaja sai sydänkohtauksen... No, onneksi selvisi sentään hengissä!

Näihin esipippaloihinkin olen osallistumassa:

Exploited- Fuck The USA: