torstai 19. tammikuuta 2012

Kirkkonummi/Puotila elämää ja voi hassut miehet!

Autiotalossa pitäisi viettää pari yötä... Olen siis Kirkkonummella. Ainoat huonekalut ovat sohvasänky ja porrasjakkarakeittiötikkaatmitkälie... Jotain pikku tavaraakin vielä löytyy, mutta minä unohdin ottaa tyhjät pahvilaatikot Puotilasta mukaan, voi voi voi... Kävin siis kaupassa ja ostin jätesäkkejä, eiköhän niillä nyt pärjää! Piti tulla tänne esitteleen asuntoa yhdelle naiselle. Voi, toivottavasti hän nyt ottaisi tämän ja vieläpä äkkiä!! Peukut pystyyn ja sormet ristiin!

Lauantaina voisi ruveta tekemään loppusiivoa töiden jälkeen. Tänään kävin "loppusaunassa". En ole viime vuosina pahemmin saunonut. Syy siihen on se, että ei se ole niin mukavaa puuhaa yksinään. Mutta nyt, kun on muuttamassa asuntoon, jossa ei ole omaa saunaa, on ihan paniikissa... Piti siis käydä nyt saunassa, kun siihen kerran vielä oli mahdollisuus. Tietysti onnistuin polttamaan käteni tulikuumassa vesihöyryssä ja nyt SATTUU!!

Kirkkonummen tori
Puotilan metroasema

Eilen sain tuntea oloni hyvin imarelluksi!! Sain niin hienon lemmenlurituksen tekstiviestin muodossa kännykkääni. Mutta nyt on kyllä ihan ruvettava ihmettelemään kyseisen henkilön toimintaa. Mitä ihmettä hän kuvittelee sillä saavuttavansa, että puhuu minusta kauniisti ja haaveilee siitä, että voisi olla minun kanssani, mutta ei kerro kuka tai minkälainen ihminen on... Loppuun vielä laittoi pahoittelut viestistä, jos satun olemaan varattu. Kuulkaahan hyvät ihmiset, jotka satutte blogiani lukemaan, jos haluaa jonkun ihanan ihmisen omakseen, pitää se tehdä selväksi tälle ihanalle ihmiselle ja ihan omana itsenään, eikä minään mysteeriviestittelijänä. Jos toinen sattuu olemaan varattu, niin mitä sitten, no tottakai se tuntuu ikävältä, mutta entäpä jollei hän olekaan, sekin jää selviämättä! Minähän en viestiin TIETENKÄÄN vastannut yhtään mitään. Lemmen asioissa pitää olla sen verran pokkaa, että jos haluaa jotain yrittää, yrittää sitten ihan kunnolla! Miten sitä kukaan edes voisi suhteeseen ruveta näkymättömän, nimettömän, mielikuvituksen tuotteen kanssa... Pakit voi tulla, mutta aina on sekin mahdollisuus, ettei tule!

Minua ei kovin helpolla saa lähtemään edes viattomille pikku treffeille. Huomaan ihmisestä samantien, onko hänessä minua ajatellen mitään potentiaalia ja jollei ole, en edes yritä. Jos kipinä on syttyäkseen, minun kohdalla se syttyy välittömästi. Mutta jos joku sattuisi viehättymään minusta ja saisikin pakit minulta, ei se tarkoita välttämättä sitä, että olisi minun mielestäni ruma tai tyhmä tai jotain muuta ikävää. Kaikkien kanssa vaan ei löydy sitä tietynlaista kemiaa! AINA KANNATTAA KUITENKIN YRITTÄÄ!! Ei se ota, jos ei annakkaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti