Tässä on tullut nyt vietettyä viikon verran hiljaiseloa. Viikko sitten maanantaina lähdin illalla koiran kanssa ajelemaan äidin luokse Kangasalle. Tiistaiksi olin saanut ajan Tampereelta hammaslääkärille yläviisaudenhampaiden poistoa varten nukutuksessa. Olen käynyt hammaslääkärissä Tampereella yhäkin sen vuoksi, kun olen todella pelokas potilas ja paikka ja minua hoitanut pelkopotilaisiin erikoistunut hammaslääkäri ovat tulleet jo tutuiksi. Ja onpahan hyvä syy lähteä käymään kotikonnuilla, kun täytyy päästä hampaita huoltamaan. Täytyyhän siellä Pirkanmaalla muutenkin käydä, niin miksei siihen sitten voisi jotain tällaistakin yhdistää.
Tiistai alkoi tärinällä ja paniikilla. Aamulla oli pakko saada syödyksi, vaikkei yhtään maistunut, sillä ennen nukutusta piti olla syömättä vähintään kuusi tuntia. Toimenpide suoritettiin klo 15.30. Yleensä suurin osa syömisistäni osuu aamu- ja iltapäivään. Syön suunnilleen parin tunnin välein. Paastoaminen oli minulle rankkaa. Tuli todella heikko ja huono olo. Juominen piti lopettaa viimeistään neljää tuntia aikaisemmin. Juon normaalisti aivan liian vähän, mutta nyt kun ei saanut juoda, oli ihan tuskissaan jo tunnin päästä, kun suuta kuivasi niiiiin hirveästi. Seuraavan kerran sain syödä ja juoda vasta joskus pari tuntia toimenpiteen jälkeen. Päivä sattui olemaan vielä helteinen... Mutta helle jäi minulta huomaamatta, sillä paniikin ja verensokerin laskun vuoksi olin aivan jäässä, vaikka päälläni oli pitkät housut ja suht lämmin paita.
Minulta leikattiin alaviisaudenhampaat 2006 nukutuksessa. Se oli hieman haastavampi ja pitkäkestoisempi juttu, mutta kaikki meni hyvin. Ainoa ongelma oli se, että jouduin antibioottikuurille ja minulle määrättiin todella vahvoja särkylääkkeitä. Särkylääkkeitä en ottanut ihan niin paljoa kuin oli määrätty ja vain muutaman päivän ajan. Antibiooteista tuli ihan järjettömän huono olo! Moni kauhistui minut nähdessään ja kyseli, että oliko se viisaudenhampaiden poisto noin hurja juttu, sillä näytin aivan zombielta. Totuushan oli se, että en kestä lääkkeitä! Onneksi sain lääkärin luvalla jättää antibioottikuurin kesken.
Tällä kertaa minulle ei määrätty mitään lääkkeitä. Mukaan annettiin vain jotain suuvettä, mitä piti käyttää viikon ajan kolmesti päivässä. Kolmen päivän ajan söin ibuprofeenia ja sitten särky loppui. Alkuajan selvisin 200mg:n voimalla ja loppuajaksi jouduin nostamaan annostusta 400mg:n. Maha ei tykännyt särkylääkkeistä, onneksi niitä ei tarvinnut syödä pitkään!
Itse toimenpide sujui helposti ja nopeasti. Minä uneksin olevani Italiassa nukutuksen ajan. Edelliskerralla, kun olin ollut nukutettuna, en pysynyt ollenkaan jaloillani ja kaksi ihmistä joutui melkein kantamaan minut autoon ja autosta kotiin, mutta tällä kerralla oli vain pikkuisen pöllähtänyt olo ja jalat hieman tavallista lötkömmät. Pikkuisen täytyi ottaa toisesta ihmisestä tukea. Tampereella oli siinäkin mielessä hyvä käydä tämä toimenpide suorittamassa, sillä tarvitsin saattajaa, enkä olisi saanut käsittääkseni viettää yötä yksinäni. En olisi varmaan Helsingissä saanut itselleni kuskia, enkä koiranhoitajaa/yöseuralaista. Keskiviikkona iltapäivällä pystyin ja sain virallisesti ajaa itse autoa, joten palasin takaisin Helsinkiin.
Loppuviikko meni kasvissosekeittoa syöden. Tällä hetkellä en pysty edes ajattelemaan kasvissosekeittoa... Yyh! Pelkän keiton syöminen teki olon aika heikoksi. Onneksi ikenet ovat nyt jo melkein täysin kunnossa ja pystyn pureskelemaan! Ruokavalio ja olotila on siis parantunut huimasti. Aluksi piti välttää myös rasitusta pureskelun lisäksi. En siis paljoa sängyltä/tuolilta viitsinyt nousta. Rappujen kiipeäminen kakkoskerrokseen, missä asun, aiheutti jo ikävää jumputusta ikenissä. Koiraa tuli siis käytettyä pihalla vain tarpeillaan. Eilen pystyin kävelemään jo pari kilometriä. Se tuntui hienolta, mutta koska kunto rapistuu aika nopeasti, olin tuon kävelylenkin jälkeen aika poikki...Tänään ei viitsi paljoa ulkoilla, kun pihalla sataa ja kovaa! Mutta eiköhän kunto ja suu ole kohta ihan ennallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti