Eli eiliset kuvat tyhjästä asunnosta, ovat siis kuvia uudesta pienestä Helsingin vuokra-asunnostani. Viimeinen puoli vuotta on mennyt vain muuttaessa ja muuttoa suunnitellessa, pakatessa ja päällekkäisiä vuokria maksaessa. Josko tämä elämä nyt tästä hieman tasaantuisi tämän muuton jälkeen...
Minulla on tällä hetkellä asumisoikeus asunto, eli irtisanomisaika on kolme kuukautta, ellei sitten käy niin hyvin, että joku toinen haluaa muuttaa tähän asuntoon ennen kuin se kolme kuukautta ehtii tulla täyteen. Voi, toivottavasti niin kävisi!!!
Ajattelin, että rupean metsästämään asuntoa vasta keväämmällä hieman enemmän tosissani, mutta tulihan noita asuntoilmoituksia selattua netistä jatkuvasti. Olin jo ihan siinä uskossa, että en voi edes saada asuntoa, kun olen kuullut, että Helsinkiin saattaa olla 10-20:kin vuoden asuntojonot, eikä yksityisilläkään kauheita määriä tunnu vuokra-asuntoja olevan tarjolla ja varsinkin yksityiset vuokran antajat ovat sitä mieltä, että EI LEMMIKKEJÄ!!! Tarjolla olevat kämpät ovat olleet pieniä, epäsiistejä, käsittämättömän hintaisia, huonolla paikalla ja vuokralaiselta ollaan vaadittu melkein 1000000€:n kuukausituloja.
Maanantai aamupäivällä taas selailin oikotie.fi sivun kämppiä. Sinne oli juuri ilmestynyt Helsingin Puotilassa sijaitsevan 33m2:n mukavan hintainen kerrostaloyksiö. Tutkiskelin aikani kuvia ja pohjapiirustusta ja mietiskelin pitkään ja hartaasti. Pohdin, että voisinko mitenkään saada kaikkia tärkeimpiä huonekalujani sinne mahdutettua. Tutkiskelin myös HSL:n sivuilta, kuinka helppoa sieltä kulkeminen on julkisilla. Ajattelin, että ehkä on vielä vähän liian aikaista, että mielummin sitten keväämmällä... Ilmoituksessa ei mainittu mitään lemmikkieläimistä ja se on harvinaista, myös hinta oli sen verran kohtuullinen muihin samanlaisiin asuntoihin verrattuna. Noin 15min myöhemmin tartuin puhelimeen ja ekaksi kysyin ovatko koirat sallittuja kyseisessä asunnossa. Vuokran antajalla ei ollut kauheasti mitään sitä vastaan. Olin ensimmäinen joka sopi itselleen näyttöajan ja olin ensimmäinen joka asuntoa kävi katsomassa. Kyselin millaiset mahdollisuudet minulla olisi asunnon suhteen ja voisinko miettiä aamuun asti. Sain aikaa miettiä aamuun ja olin kuulemma hyvänoloinen hakija, mutta muitakin samanoloisia oli kiinnostunut asunnosta, joten ei hän pystynyt mitään varmaa sanomaan. Aamulla olin sitä mieltä (tai olin jo illallakin), että haluan asunnon ja soitin vuokran antajalle. Hän sitten sanoi, että koska olin hyvä hakija ja ensimmäinen joka asuntoa kävi katsomassa, niin minähän sen sitten sain. Aivan uskomatonta!!
Joudun nyt muuttamaan uudehkon pientalon ykköskerroksesta vanhahkon kerrostalon kakkoskerrokseen, 52m2:stä 33m2:iin, saunallisesta ja pihallisesta saunattomaan miniparvekkeelliseen ja minikylpyhuoneelliseen, maaseutumaisemien keskeltä merenrannan tuntumaan, muovilattialta laminaatille, kaukaa lähelle kaikkea! Tulee halvemmaksi asua Puotilassa kuin Kirkkonummella ja säästän työmatkoissa noin 1 1/2 tuntia päivässä. Ties vaikka ihmiset tulisivat innokkaamin kyläilemäänkin, kun pääsevät helposti metrolla luokseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti