keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Myrskyevakossa uudessa kodissa

Johan oli Tapaninpäivä! Aamulla heräilin hyvissä ajoin (tai no, olinhan minä heräillyt pitkin yötä myrskytuulen ulvonnan vuoksi), että päästäisiin äidin kanssa lähtemään veljen perheen luokse Helsinkiin. Sieltä sitten piti tulla uuten kotiini Puotilaan yhdeksi tai kahdeksi yöksi. Kesken aamutoimien sammui valot. Ihanaa, sähkökatkos... Sen verran valoisaa oli jo pihalla, että kun avasi sälekaihtimet ja meni ikkunan viereen istumaan, sai meikit naamaansa. Nälkä alkoi vaivata, mutta jääkaapissa ei ollut mitään sellaista, mitä olisi voinut syödä kylmänä, ei löytynyt edes leipää...

Äiti sitten soitteli miesystävälleen ja sai kuulla, että myös Kangasalla oltiin ilman sähköjä ja iso puu oli kaatunut tielle talon edessä. Radiossa oli kuulemma kerrottu, että pihalle ei pitäisi lähteä turhanpäiten, varsinkaan autolla. Olin jo ihan surkeana, että nyt en pääse moikkaamaan veljeäni, enkä saa ruokaa. Mietittiin sitten äitin kanssa, että kai sitä nyt Kirkkonummen keskustaan uskaltaa lähteä, jos oikein varovaisesti ajaa. Matkaa kun on vain muutama kilometri. Tuuli oli jo hieman tyyntynyt, mutta aikas hurja puhuri silti oli. Ajateltiin käydä hakemassa jotkut hampurilaiset, jos joku hampurilaisravintola vain sattuisi olemaan auki ja heillä olisi joku varageneraattori, millä saada sähköä. Ei onnistunut... Sitten mietittiin, että mahtaakohan kaupatkaan aueta, sillä heilläkään ei varmaan ole sähköä. Kekkasin sitten yhden elintarvikekioskin ja siellä näytti olevan paljon autoja pihalla. Se oli auki ja väkeä oli kuin pipoa. Saatiin annokset roskaruokaa ja maksettiin myös paahtoleipäpussista, mutta kaiken kiireen ja sähläyksen keskellä se sitten unohtui... (Mahdoinkohan saada makkaraperunoistani ja porilaisestani jonkin miniminimaalisen ruokamyrkytyksenkin...) Kotiin päästyä alettiin sitten pelaamaan Afrikan tähteä ja Aliasta, koska ei oikein muutakaan pystynyt tekemään ja minä suorastaan pakotin... Äiti naureskeli, että Nekku on hänen puolellaan, kun piski hyppäsi sohvalle levitetyn Afrikan tähden pelilaudan päälle juuri, kun olin saanut pelilaudan aseteltua valmiiksi...

Pelaamisen jälkeen tehtiin havainto, että nyt on vesikin katki. Äiti soitteli veljen vaimolle ja heillä Jollaksessa oli sähköä ja vettä yllin kyllin. Ajateltiin sitten lähteä ajelemaan kohti Puotilaa, jos vaikka sielläkin olisi. Tuuli oli jo sen verran heivannut, että lähtö ei ihan hirveästi enää pelottanut.

Illalla sitten mietin, että ei sitä pysty olemaan kun ei ole nettiä, eikä telkkaria, minä tulen hulluksi!! Joten päätin sitten lähteä telkkarin haku reissulle Kirkkonummelle ja ajattelin ottaa mukaani myös kaikkea muutakin kamaa niin paljon vain kuin autoon mahtuisi. Kyllä vaan oli pimeää!! Onneksi olin joku aika sitten saanut miniledlamppuavaimenperän, ilman sitä en olisi selvinnyt! Näytti olevan useampikin naapuri hakemassa kamojaan ja lähdössä evakkoon samaan aikaan, kun itse saavuin paikalle.

Enpä sitten edes onnistunut kytkemään TV:tä katselukuntoon... Ei siinä sitten auttanut muukaan, kuin lukea joululahja Akuja ja keskustella äitin kanssa.

Puotilassa on ollut parina iltana aikas myrskyisää, mutta kyllä täällä vaan on kelvannut olla, kun on saanut sähköä ja vettä! Patjan päällä makuupussissa ei ole ollut kauhean mukavaa ja ikkunoista on vetänyt kamalasti, joten nyt saa pelätä, että onko nainen, joka ei nykyään enää sairasta, tulossa kipeäksi... Hieman outo olo...

Ajattelin huomenna mennä Kirkkonummelle, mutta ei oikein mistään tunnu löytyvän tietoa siitä, että onko Laajakallion alueella jo kaikki kunnossa... Ehkä odotan vielä ylihuomiseen...

Tänään äitin miesystävä kävi hakemassa äitin ja samalla kytki telkkarini ja toi minulle miniläppärinsä nettitikun kera lainaan. Halleluja!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti