Oli hienoa, kun sain pitkästä aikaa pyöritettyä koneellisen pyykkiä! Ensin ei vaan saanut aikaiseksi, sitten oli pyhät ja sitten meni sähköt ja sitten katosin pesukoneettomaan Puotilaan.
Jotenkin ahdisti palata tänne, mutta toisaalta tuntui taas mukavalta. Oi mikä ihana rauha ja hiljaisuus!! Viime yönä ei hirveästi tarvinnut nukkua, kiitos alakerran pojan ja hänen kaverinsa... Musiikki soi (ei kauhean lujalla, mutta kuitenkin...) ja kovaääninen höpinä, sekä omituinen satunnainen kolistelu tai paremminkin paiskonta jatkui varmaan kolmeen tai neljään asti. Tuulikin ulvoi ja ikkunat paukkui. Television orjalla on vähän kurjat oltavat... Töllötin on Puotilassa. Äh, ensi viikolla saa taas viettää tuntikausia junassa/ratikassa/omassa autossa, huoh... On tuo työmatka niin mukava taittaa sitten Puotilalaisena!
Koska kuvattomat tekstit ovat niin puuduttavia, laitetaan tähän loppuun kuva piristykseksi:
 |
| Puotilan kappeli |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti