Nyt on puhuttu paljon siitä, kuinka pyykit tulisi pestä. Silloin jos madalletaan pesuveden lämpötilaa ollaan ympäristöystävällisempiä, mutta bakteereista ei päästä eroon. Ja sitten jos haluaa pestä viileämmällä vedellä täytyisi hankkia jotain superextrahyperhygieenistä antibakteerista pesuainetta. Näitä antibakteerisia tuotteita tulisi muka käyttää myös siivouksessa, astioiden ja käsien pesussa.
Itse olen pessyt aina pyykkini 30-40 asteessa ja käyttänyt ihan perus pesuaineita, nyt olen osittain siirtynyt ekologisiin merkkeihin. Itseäni, tiskejäni ja kotiani olen jynssännyt aina milloin milläkin, mitä vain halvalla saa ja nyt siis parhaani mukaan ekotuotteilla. Koira, joka ei välitä tippaakaan hygienisyydestä, on löytynyt hoteistani jo kahdeksan vuoden ajan. Olemme aina nukkuneet koiran kanssa samassa sängyssä, käyttäen yhteisiä petivaatteita. Se myös saa välillä nuolla ruoantähteet lautaseltani. Jos tiputan vaikka leivänpalan lattialle, pistän sen tyynesti sen jälkeen suuhuni. Pesen käteni aina kun tulen jostain "ihmisten ilmoilta", wc käyntien jälkeen ja tietysti silloin kun ne näyttävät tai tuntuvat likaisilta. Mitään käsidesejä en ole hankkinut, vaikka olisi kuinka sikainfluenssaa liikkeellä.
Koskakohan olisin viimeksi ollut kipeänä... Vappuna oli hieman yskää ja jollen aivan väärin muista, saattoi nenäkin vähän vuotaa. Muutamassa päivässä se meni ohi. Kuume nousi yhdeksi illaksi jouluaattona 2008 ja kurkkukin oli pari päivää kipeä, yskää ja nuhaa jatkui jokusesta päivästä pariin viikkoon, en muista... Mahataudin sairastin 2002 keväällä. Yhden illan ja yön oksensin ja ripuloin, seuraavana päivänä oli kuumetta. Sitä edeltävä mahatauti oli joskus 80-luvun puolivälissä. Kuume minulle nousee ehkä kerran kahdessa tai kolmessa vuodessa ja jostain nuha/yskä/kurkkukivusta saan kärsiä ehkä kerran vuodessa.
Minulle on jäänyt mieleen yksi omasta mielestäni todella outo kysymys. Olin ensimmäistä päivää kurkkukivussa ja varmaan oli joku alkava nuhakin. Eräs tuttuni kysyi minulta, että joko olen käynyt lääkärissä. En vaan kertakaikkiaan pysty ymmärtämään, että miksi ensimmäisenä tautipäivänä tulisi mennä lääkärille kun ei edes tarvi sairaslomaa. Hän itse kävi lääkärillä kun oli ensimmäistä päivää kurkku kipeä ja hieman heikko olo. Takaisin palasi kera pussilisen lääkkeitä. Itse olen ruvennut oikein tosissani välttämään lääkkeitä. Haen niitä vain silloin, jos on joku oikeasti henkeä uhkaava tila päällä. Viimeisin antibioottikuuri tuli syötyä 2006, kun minulta leikattiin alaviisaudenhampaat. Sekin kuuri jäi, lääkärin luvalla tosin, kesken. Lääkkeistä tuli vaan niin kammottavan huono olo, ettei pystynyt syömään. Joskus lukioikäisenä olen syönyt antibiootteja johonkin poskiontelontulehdukseen. Sitten rupesin venyttämään lääkärille menoa, kun haaveilin että tauti paranisi itsestään nopeasti, eikä lääkkeitä tarvisi. Loppujen lopuksi kävikin niin, että jos olin vaikka päättänyt, että menen viikon päästä lääkärille, olinkin jo melkein parantunut silloin viikon kuluttua, eikä tarvinnut mennä ollenkaan. Kaikki taudit ovat menneet ohi suunnilleen yhtä nopeasti ilman lääkkeitä kuin lääkkeiden kanssa. Ainoastaan olo on ollut sairastaessa parempi kun ei ole tarvinnut kärsiä antibioottien sun muiden aiheuttamia mahavaivoja ja oksettavaa oloa. Särkylääkkeen (hyvin pienitehoisen) otan silloin, kun särky on niin kova ettei enää tiedä miten päin olisi. Lääkkeiden käyttämättömyys on myös hyväksi luonnolle. Tätäkään ei sovi näin alkavana "ekohippinä" unohtaa.
Hirveän paljoa ei ole tullut käytettyä mitään vitamiineja/ravintolisiä. Anemia meinaa aina silloin tällöin uhata, joten rautaa on silloin pakko syödä kapselimuodossa ja samaan syssyyn tulee sitten napsittua ceetä ja beetä, että rauta imeytyisi. D-vitamiinia äiti on tuputtanut ihan väkisin parina viime vuonna. Ei siitä ainakaan haittaa ole tuntunut olevan. Onhan täällä pimeässä Suomessa auringosta saatava D-vitamiini aika vähäistä ja onhan se niin tärkeä vitamiini, että taidanpa vaan jatkaa tablettien syömistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti