En ole mikään innokas penkkiurheilija. MM-lätkää tuli kuitenkin seurattua aikas innokkaasti joskus nuorempana, muistaakseni 1994-noin 2000 vuoteen asti. Juurikin sopivasti se kaikista suurin innostus heräsi vuonna 1995. Olihan se vaan aika hienoa katsella, kun Suomi voitti ottelun ottelun perään ja vei lopulta maailmanmestaruuden. Tuolloin 90-luvun puolenvälin aikoihin olin niin jännittynyt pelejä katsellessani, että en pysynyt paikoillani ja melkein kiskoin hiuksianikin irti päästä. Suurin osa 2000 luvusta on mennyt niin, etten ole seurannut kiekkoa ollenkaan, tai sitten vaan hetken aikaa jostain ottelusta. Lehdistä on tullut kurkattua MM-otteluiden tulokset, mutta eivät ne tulokset niin hirveästi ole minua hetkauttaneet. Tein tällä kertaa sen päätösen, että jos Suomi pääsee finaaliin, katselen kyseisen ottelun ja niinhän siinä sitten kävi!
Ensimmäinen erä oli aika tylsistyttävää seurattavaa ja olin aivan varma, että ei tästä tule yhtään mitään. Ruotsin ekan (ja vikan) maalin jälkeen rupesikin jo jännittämään. Kolmannen erän aikana rupesi naurattamaan, kun maaleja tuli jatkuvasti. Ruotsalaisten kannatajien surkeat naamat kyllä hieman säälittivät. Mutta kyllä se vaan tuntui hienolta, kun Suomi voitti ja sai kuulla Maamme laulun! Onneksi päätin tuon ottelun katsoa! HYVÄ SUOMI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti